Vallankumous Ranskassa toistaiseksi peruttu

Ranskan ns. viides tasavalta valmistautuu keväällä 2027 pidettäviin presidentinvaaleihin. Varmaa on, ettei istuva presidentti Emmanuel Macron enää voi olla ehdolla kahden perättäisen presidenttikauden jälkeen.

Vaaleihin lähdetään sirpaleisista asetelmista, sillä tällä hetkellä kukaan ehdokkaaksi ilmoittautuneista ei ole ”varma” voittaja.

Suurin paikallinen ja kansainvälinen huomio kiinnittyy jo nyt konservatiivisen Kansallisen liittouman RN:n nuoreen ehdokkaaseen Jordan Bardellaan, joka on vasta 30 vuoden ikäinen. Bardella on ollut puolueen puheenjohtaja jo vuodesta 2022. Europarlamenttiin hänet valittiin vuonna 2019.

Kansallista liittoumaa on syytetty ns. Venäjä-mieliseksi puolueeksi ja siihen on kohdistettu useita tutkintoja.

Puolueen entinen puheenjohtaja Marine Le Pen sai maaliskuussa 2025 tuomion europarlamentin varojen väärinkäytöstä. Mikäli tuomio jää valituksista huolimatta lainvoimaiseksi, hän ei voisi silloin virkakiellon takia olla ehdokkaana vuoden 2027 presidentinvaaleissa.

Ranskan entinen pääministeri Gabriel Attal, joka johtaa Macronin nykyistä Yhdessä tasavallan puolesta-puoluetta (EPR) sekä myös toinen Ranskan entinen pääministeri, keskustaoikeistolaista Horizons-puoluetta edustava Eduard Philippe, ovat sitä vastoin jo nyt ehdokkaina. Viime mainittu lähtee vaaleihingaullistisella Vapaa Ranska eli ”France Libre” iskulauseella.

Kovasta retoriikastaan tunnettu vasemmistolaisen Alistumaton Ranska-puolueen puheenjohtaja Jean-Luc Mélenchon ilmoitti ehdokkuudestaan toukokuun alussa. Republikaanipuolue valitsi Ranskan entisen sisäministerin Bruno Retailleaun ehdokkaakseen huhtikuussa.

Pienen EU-vastaisen Patriootit-puolueen presidenttiehdokas on puolueen puheenjohtaja Florian Philippot.

Lähes kaikkien ehdokkaiden retoriikassa toistuvat teemat turvallisuudesta, maahanmuutosta ja rikollisuudesta. Erittäin suureen roolin nousevat myös kysymykset taloudesta, erityisesti ostovoimasta. Kansallinen liittouma on siirtynyt talouslinjauksissaan oikealle, mutta kannattaa strategisten omistusten pitämistä valtiolla. Keskustaoikeistolaisten Philippe taas ajaa talousuudistuksia ja yrittäjyyden verotuksen keventämistä. Attal on painottanut kansalaisten nettopalkan parantamista keventämällä veroja. Se rahoitettaisiin leikkaamalla sosiaaliturvaa. Mélenchonin linja on jyrkän valtiojohtoinen. Se pitää sisällään myös suuryritysten ja suurrikkaiden verotuksen kiristämisen.

Talouden osalta voidaan jo tässä vaiheessa sanoa, että erittäin raskaasti velkaantunut Ranska tarvitsee kipeitä uudistuksia. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen nousi 115,6 prosenttiin vuonna 2025. Velkaantumisen ennustetaan pysyvän noususuunnassa ja saavuttavan 118,1 prosentin BKT:stä vuonna 2026 ja ylittävän 120 prosenttia BKT:stä vuonna 2027.

Mahdollinen korkotason nousu nostaa velanhoitokustannuksia vielä merkittävästi. Ranskan valtionvelan vuotuiset korko- ja hoitokustannukset nousevat vuoden 2026 aikana 64 miljardiin euroon ja saavuttanevat 120 miljardin tason vuonna 2030. Moniportainen ja mahtipontinen hallinto kaipaisi sekin kevennystä.

Sosiaaliturvan leikkausten, eläkeuudistuksen ja muiden kipeiden uudistusten seuraukset tulevat olemaan ranskalaisessa yhteiskunnassa kovia. Sosiaaliset jännitteet pahenevat, kun työttömyys ja epävarmuus toimeentulosta vaikuttavat mielialoihin. Tämä voi johtaa mellakoihin, rikollisuuden kasvuun ja joissain tapauksissa jopa matalan intensiteetin sisällissotaan sekä sabotaasi-tapauksiin esimerkiksi raideliikenteessä. On mahdollista, että teollisuudessa lakot ja protestit vaikeuttavat energiantuotantoa ja jakelua.

Oli presidenttinä kuka hyvänsä, hän kohtaa nämä haasteet.

Ranska aikoo jatkaa ulkopoliittisesti nykyisellä linjalla niin pitkään kuin se pystyy. Se haluaa vahvistaa velka- ja tulonsiirtounionia ja kannattaa EU-verotusta, jolla pystyttäisiin rahoittamaan unionin paisuvia menoja. Tässä Suomi ja Ranska jakavat saman näkemyksen.

On kuitenkin huomioitava, että Ranskan suurlähettiläs osallistui 2024 Venäjän presidentin virkaanastujaisiin ja presidentti Macron lähetti helmikuussa 2026 korkean diplomaattisen edustajansa Moskovaan valmistelemaan mahdollisia tulevia keskusteluja.

Ranska on varautumassa mitä ilmeisimmin keskusteluyhteyden palauttamiseen Venäjän kanssa. Kansallisen liittouman ”maltillistuminen” ulkopolitiikassa erityisesti Ukrainan kriisin osalta tukee itse asiassa Macronin linjaa. Puheet EU- ja euroerosta Bardella on hylännyt jo aikaa sitten.

Siinäkin tapauksessa, että Bardella voittaisi, minkäänlaista vallankumousta Ranskaan ei ole tulossa. Jokainen jollain tapaa varteenotettava ehdokas jatkanee samaa linjaa kuin tähänkin asti: uljaita ohjelmia, julistuksia, rikollisuuden vastaisia kampanjoita, kättelyjä, trikoloreita, suuria eleitä, mahtipontista musiikkia ja selkääntaputuksia.

Aivan kuten Suomessa, Ranskassa ”oikeisto” ja ”vasemmisto” ottavat yhteen retorisesti rikkaissa ja laatutasoltaan heikoissa, mutta viihdearvoltaan mainioissa debateissa presidentinvaaleja edeltävänä aikana.

Vallankumous on peruttu – mutta vain niin kauan – kun todellisia ongelmia ei voi enää siirtää ranskalaisin vippaskonstein.

Kuva: Lorie Shaull, lähde Wikimedia Commons. lisenssi CC BY-SA 4.0