Mauno Saarelle Lavrovin myöntämä kunniamerkki

Naapuriseuran lauantaisessa kesätapahtumassa Karkkilassa suurlähettiläs Pavel Kuznetsov luovutti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin myöntämän kunniamerkin seuran perustajalle ja nykyiselle kunniapuheenjohtajalle Mauno Saarelle.

Kuznetsov kiitti Naapuriseuran kunniapuheenjohtajaa vilpittömästä ja epäitsekkäästä työstä, jolla Saari on edistänyt hyvien naapuruussuhteiden ja keskinäisen kunnioituksen palauttamista maidemme kansojen välille.

”Mauno on Venäjän ystävä, ja hän on edelleen aito Suomen patriootti, joka huolehtii suomalaisen kansan todellisista pitkän aikavälin eduista”, sanoi suurlähettiläs.

Kuznetsov totesi Naapuriseuran perustajan saaneen ulkoministeriön kunniamerkin panoksestaan kansainväliseen yhteistyöhön. ”Toivon, että Mauno Saari on jatkossakin Naapuriseuran hyvien tekojen aatteellinen innoittaja”.

”Kunniamerkki kuuluu jokaiselle Naapuriseuran jäsenelle”

Kiitossanoissaan Naapuriseuran kunnuapuhenjohtaja Mauno Saari totesi kunniamerkin kuuluvan Naapuriseuralle ja jokaiselle sen jäsenelle. Hän pyysi Venäjän suurlähettilästä välittämään kiitokset ja lämpimät terveiset myös ulkoministeri Lavroville.

”Kun kirpun kokoisen maan pikkuinen ystävyysseura huomioidaan suurvallan johdon taholta, se merkitsee meille paljon. Tämä kunniamerkki on tärkeä paalu Naapuriseuran historiassa”.

Naapuriseuran perustaja ja Naapuriseuran sanomien ensimmäinen päätoimittaja totesi pitävänsä myös selvänä, että viimeistään nyt hän on ”ainakin valtamedian silmissä kommunisti ja Venäjän nuoleskelija”.

”Mutta kun en ole. Koko ammattiurani ajan olen ollut puolueista ja vallanpitäjistä riippumaton journalisti. Olen yrittänyt olla siinä tarkka”, totesi Saari, joka korosti vastustavansa sotaa. ”Mutta miten voin olla sodan vastustaja ja Venäjän ystävä”, hän kysyi.

Saari vastasi omaan kysymykseensä toteamalla, ettei Venäjän ja Ukrainan sodan syillä ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Hän viittasi syihin muistuttamalla lännen ja lähinnä Yhdysvaltojen lupauksista, ettei sotilasliitto Nato laajene Venäjän rajoille. Lännen lupauksia Saari kutsui ”pitkäksi petokseksi” ja ”petetyiksi lupauksiksi”. Hän muistutti Naapuriseuran sanomien kertoneen moneen kertaan petetyistä lupauksista.

”Naapuriseura on idea”

Saaren mukaan Naapuriseuran merkitys ei ole siinä, että se on järjestö, vaan siinä, että sillä on idea. ”Itse asiassa Naapuriseura ei ole järjestö, vaan idea. Iso idea”. Hän kuvasi Naapuriseuraa ideaksi hyvästä naapuruudesta kaikkien kanssa ja nykytilanteessa nimenomaan Venäjän kanssa.

”Se naapuruus oli köyhälle ja sodan rikkomalle maalle ovi nousuun maailman huipulle. Nyt se olisi ovi ulos synkistä uhkakuvista, köyhtymisestä ja hajoamisesta, koko tästä ahdingosta kohti tasapainoa ja rauhaa”.

Saari muistutti Naapuriseuran olevan myös idea ”meidän tavallisten ihmisten hyvästä naapuruudesta, joka tuntuu kadonneen itsekkyyden ja ahneuden alle”.

”Naapuriseura on idea vapaudesta ajatella, puhua, kirjoittaa ja sanoa. Se on idea rohkeudesta olla oma itsensä. Se on idea Suomen itsenäisyyden palauttamisesta”.

Suomen itsenäisyyden saamista takaisin Saari piti Naapuriseuran toiminnan tärkeimpänä tavoitteena. ”Nyt isänmaamme on sotaliitto Naton ja erikseen vielä Yhdysvaltojen miehittämä, niille luovutettujen tukikohtien täplittämä. Vieraat joukot ja sotakoneet on tehty meille tutuiksi”.

Saari lupasi jatkaa kirjoittamista Naapuriseuran sanomiin todeten, että ”sydän on täynnä sanottavaa”.

”Joskus on aika koota paperit ja sulkea ovi. Mutta se hetki ei ole ihan vielä. Kirjoittaja ei nimittäin jää eläkkeelle kuin siinä tapauksessa, että hän ei enää muista, mitä on unohtanut”.

Kuvat: Leena Hietanen

Mauno Saari ja kunniamerkki Naapuriseuran kesäjuhlilla

14 kommenttia julkaisuun “Mauno Saarelle Lavrovin myöntämä kunniamerkki

  1. Hyvin ansaittu huomionosoitus ja kunniamerkki. Siinä missä Suomen poliittinen johto rakentaa vihamelisyyttä naapurisovun sijaan, Mauno on luonut ajatuksen hyviä naapurisuhteita kannattavasta toiminnasta, joka lisäksi edustaa arkipäivän realismia. Siitä hänelle kiitokset. Voisi kysyä, onko Suomen hallinnon poliittisilla päättäjillä samanlaiset vihamieliset suhteet myös muihin rajanaapureihinsa, kuin mitä he ylläpitävät Venäjään. Pussin perällä mitä ilmeisimmin kärsitään hapen puutteesta, mikä ilmenee aivotoiminnan vajauksena. Tulokset siitä ovat näkyvissä paitsi. Suomen talouskehityksessä, myös demokratian ja oikeusvaltion katoamisena poliittisen korruption mutakuoppaan. Naapuriseura edustaa tässä rakentavaa ja raikasta kehityssuuntaa. Valtakunnan virallinen politiikka menneisyyden kummituksia, jotka palvelevat vain vieraita intressejä.

  2. Sydämelliset onnittelut Mauno!
    Toit Naapuriseuraan järjen ja myös sydämen äänen. Sitä lämpöä olen jäänyt kaipaamaan, joka kirjoituksistasi huokui.

    Lähetin Pauli Hyvölälle kritiikkiä uudistetusta seurasta. Sain vastauksen, että esim. runot eivät kuulu
    enää julkaistaviin kirjoituksiin. Eivät täytä journalistiikan vaateita.
    En tarkoita, että minun runojani pitäisi julkaista. Eikä ne mitään suurta kirjallisuutta ole olleet.
    Joistakin on kuitenkin pidetty.

    Ihmiset tarvitsisivat kuitenkin toivoa ja iloa tässä hirvittävässä maailman tilanteessa, joka on ajautunut tähän juuri siitä syystä, että päättäjillä ei ole järjen eikä sydämen ääntä,
    jota kuuntelisivat.
    Pitkät artikkelit esim Sanna Marinin täydellisestä järki-ja moraalikadosta vain masentavat.
    Mitä muuta häneltä nyt voisi odottaa.

    1. Oikaistaanpa hieman. Otit minuun sähköpostitse yhteyttä 25.7. ja mm. peräsit vastausta seurasta eroamisesi uhalla.

      Vastasin viestiisi, että olen jäämässä pois sanomien parista, joten kannattaa lähestyä päätoimittajaa Jaakko Laaksoa huolessasi jos sellaista yhä ilmenee.

      Edelleenkin mainitsin, että lehti on muuttunut paljon. Tarkka sitaatti: ”Runot eivät enää aiemmalla tavalla olisi ydinaineistoa. Muita kulttuurijuttuja julkaistaan aina, kun sopivia tarjotaan.”

      Ja lisäksi kerroin, että lehti on suositumpi kuin koskaan. Muistutiin myös, että sinulla on tietenkin oikeus näkemykseesi lehden sisällöstä ja linjasta.

      Mainitsin myös, ettei uhittelu ole hyvä idea sikäli kuin haluaa aineistoaan mihin tahansa mediaan.

      Joten annammeko jo tämä asian olla?

      Hyvää loppukesää

      yt. Pauli Hyvölä

      1. Kritiikki ei ole uhittelua, mutta et näköjään kestä sitä.
        Vastauksesi minulle oli erittäin epäystävällinen. Kenenkään muun taholta en ole kokenut vastaavaa käytöstä.
        On ikävää, jos Naapuriseurassa tulee vastaan tällaista.
        En ole uhkaillut seurasta eroamista. Kerroin vain tosiasian, että aika monta entistä seuralaista on siirtynyt

  3. Kiitokset Manulle rohkeudesta!
    Mauno tiivisti kiitospuheessaan toiminnan ytimen kirkkaasti: ”Naapuriseura ei ole järjestö, vaan idea. Iso idea.” Kun kyse on puheessa ilmaistusta aatteesta eikä vain järjestörakenteesta, toiminta asettuu suurempaan kehykseen – se palautuu hyvän naapuruuden fundamentaaliin periaatteeseen.

    Tämä AATE ei ole pelkkää teoriaa, vaan se on MISSIO. Ja tästä missiosta nousee kirkas VISIO RAUHASTA. Hyvän naapuruuden aate rakentuu muutamalle selkeälle peruspilarille:

    Puheyhteyden säilyttäminen:
    Naapurusten ei tarvitse jakaa kaikkia näkemyksiä, mutta vuorovaikutus on edellytys minkäänlaiselle ymmärrykselle. Keskusteluyhteys on aina vastakkainasettelua parempi ratkaisu.

    Maantieteellinen tosiasia ja pragmatismi:
    Naapureita ei voi valita, eikä maantiedettä muuttaa. Hyvän naapuruuden aate lähtee pragmaattisesta ajatuksesta, että vakaus saavutetaan oppimalla tulemaan toimeen rinnakkain.

    Tavallisten ihmisten välinen kunnioitus:
    Kyse on tavallisten ihmisten välisestä kunnioituksesta ja luottamuksesta, joka toimii kestävänä pohjana tulevaisuudelle.

    Tässä ei ole kyse mistään täysin tuntemattomasta, sillä UUSI on usein vain hyvin unohdettu vanha. Visio rauhasta ja hyvän naapuruuden missio ovat olleet olemassa ennenkin – ne pitää vain nostaa uudelleen esiin. Nyt ei tarvita muuta kuin kääriä hihat ja alkaa toteuttamaan tätä UUTTA VANHAA STRATEGIAA käytännössä.

  4. Lämpimät onnittelut Maunolle ansaitusta kunniamerkistä, ja samoin kaikille meille Naapuriseuran jäsenille. Olemme rauhan ja yhteistyön asialla, päinvastoin kuin nykyinen presidenttimme sotahulluine kätyreineen.

    Parhaat terveiset myös Pavel Kuznetsoville ja Sergei Lavroville, jotka osaavat diplomatian ja hoitavat asiat hyvin, vaikka tyhmä Suomen kansa luuleekin olevansa oikeassa. Kansa varmastikin tietäisi, mutta media paukuttaa ihan jotain fuulaa faktana.

    Hienoa, Mauno. Jatka tieuran suunnassa.

    T: Iso J

  5. Kiitos kunniamerkistä, kai me itse kukin olemme sen pieneltä osin ansainneet.

    Tarkoitan lähinnä sitä, että olemme ymmärtäneet Venäjän toimintaa reaktiona USA-Naton Venäjä-vastaiselle toiminnalle. Käsitämme, että Venäjä ei halunnut nyt nähtävää sotaa, vaan länsi ja Ukrainan natsihenkiset käytännöllisesti katsoen pakottivat Venäjän puuttumaan Ukrainan asioihin sotilasoperaatiolla. Näillä on ollut kaiken aikaa pahantahtoiset Venäjää ja venäläisväestöä vahingoittavat pyrkimykset aina Venäjän romahtamiseen asti.

    Venäjää vihaavat ja Venäjän luonnonvaroja havittelevat tahot eivät ole tyytyneet myöskään siihen, että Ukrainan venäjänkielinen väestö voisi – varsinkin kaiken kokemansa jälkeen – tahtonsa mukaisesti liittyä Venäjään eivätkä siihen, että Ukrainasta tulisi valtio, joka ei uhkaa Venäjää vakavalla tavalla. Siksi ne eivät ole esimerkiksi toteuttaneet Minskin sopimuksia tai tarttuneet Venäjän tarjoamiin tilaisuuksiin estää sota tai lopettaa se alkuunsa.

    Me naapuriseuralaiset emme ymmärtääkseni ole halunneet sotaa minnekään, mutta – toisin kuin höynäytetty Suomen kansan enemmistö – käsitämme Ukrainan kriisin kokonaisuuden, jossa Venäjä ei ole ainakaan se suurin pahis, jos pahis ollenkaan. Emme käytä kaksoisstandardeja tai harjoita kasinaismoralismia Venäjän demonisoimiseksi, vaikka propagandan aikaan saaman yleisen mielipiteen seurauksena jopa monien meidän lähipiirikin näkee Venäjän roistovaltiona vastoin totuutta. Siksi olemme tuon mitalin ansainneet.

Vastaa