Suomen jäsenyydessä Euroopan unionissa on kyse siitä, haluaako Suomi olla itsenäinen valtio vai ei. EU-jäsenyys ei ole yhteensopiva Suomen itsenäisyyden ja suvereniteetin kanssa.
Mitätön vähemmistö maailman valtioista kuuluu Euroopan unioniin. Ylivoimainen enemmistö maailman valtioista haluaa olla itsenäisiä ja suvereeneja.
Länsi-Eurooppa on menneisyyden alue, joka vanhenee, velkaantuu ja deindustrialisoituu. Maailmantalouden keskus siirtyy koko ajan enemmän Itä-Aasiaan.
Euroopan unionin integraatiomalli on epäonnistunut. Parhaiten tämä näkyy siinä, että EU-malli ei innosta missään muualla maailmassa. Mikään alueellinen järjestö tai valtio Euroopan ulkopuolella ei halua seurata EU:n esimerkkiä valtioiden itsenäisyyden ja suvereniteetin murtamisessa ja mantereellisen imperiumin luomisessa.
Viime aikoina tosin Donald Trumpin Yhdysvallat on nostanut esille Pohjois-Amerikasta puhuttaessa mahdollisuuden Kanadan ja Grönlannin liittämisestä osaksi Yhdysvaltoja.
EU-ero palauttaisi eduskunnan vallan
EU-ero palauttaisi eduskunnan Suomen ylimmäksi lainsäädäntöelimeksi.
Eron jälkeen Suomen ei enää tarvitsisi maksaa tulonsiirtoja ventovieraille Euroopan maille ja Suomi saisi päättää millä ehdoilla ja kenen kanssa Suomi käy kauppaa. Mikäli tähän yhdistäisi vielä euroeron, asettuisi Suomen kansallisen valuutan arvo tasolle, joka on ihanteellinen Suomen viesti yritysten tukemiseksi.
EU-eliitti pelkää keskustella EU-järjestelmän ominaisuuksista ja sen mitättömistä hyödyistä jäsenvaltioilleen. Keskustelun estämiseksi EU-eliitti on luonut kömpelön propagandateesin Brexitin epäonnistumisesta.
Tosiasiassa Yhdistyneen kuningaskunnan talous kehittyi vuosina 2019-2025 myönteisemmin kuin sen Euroopan unioniin kuuluvien verrokkimaiden Ranskan ja Saksan taloudet. Tuokin osoittaa, että väite Brexitin ikävistä vaikutuksista on kömpelöä EU-propagandaa.
4 kommenttia julkaisuun “EU-jäsenyys vai Suomen itsenäisyys?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Parantumattomana optimistina olen pakotettu sanomaan, että tässä kysymyksessä kallistun pessimismiin. Suomi ei taida päästä irti EU:sta ennenkuin se hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Miten kauan hajoamisprosessi kestää on sitten toinen kysymys. Suomi on tätä nykyä eräs kaikkein ideologisesti johdetuimpia valtioita jossa kansalla on vahva auktoriteettiusko johtajiensa ideologiaan, sen irrottaminen vetoamalla järkisyihin on Sisofysoksen hommaa.
Vertauskohtia voi hakea Norjasta jolla oli malttia kieltäytyä EU-jäsenyydestä ja jonka mallia Suomi olisi voinut noudattaa. Silti Norja on askel askeleelta alistanut itsensä EU:n määräiltäväksi vaikka mitään jäsenyyteen liittyvää pakkoa ei olisi ollutkaan. Norjalla tietysti on ollut tällaiseen luksukseen varaa mutta tässäkin tapauksessa eliitin ideologia on jyrännyt kansalliset edut. Kreikalla puolestaan olisi ollut oiva tilaisuus irtautua ainakin eurosta mutta se jänisti kun sillä oli ratkaisun avaimet käsissään.
Saksa taantuu taantumistaan. Volkswagen kaavailee sadantuhannen henkilön irtisanomista Saksan tuotantolaitoksissa. Ja vertauskuvallisesti sitä rökitetään jalkapallokisoissa joita se oli menossa voittamaan eikä se pääse YK:n turvallisuusneuvostoon vaikka se piti asiaa selviönä. Kun Saksan kokoinen toimija alkaa kompuroida ja sen johtajilta puuttuvat visiot se tarttuu väkivaltaan sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tästä voi alkaa EU:n hajoaminen mutta siitä voi myös syntyä sotaisia hankkeita kun valtaeliitti tarraa valtaansa.
Jos haluaa nähdä suoraa kuvaa kansallisesta ylpeydestä kannattaa katsoa live-kuvaa Teheranista. Siellä kansa täyttää kadut ja kauppakeskukset myöhäiseen yöhön saakka vaikka sotahullut Israel ja Yhdysvallat yrittävät heidät pelotella kellarin kätköihin. Iranin ainut synti kun on itsenäisyytensä puolustaminen. Vastaavasti Suomi on päästänyt vieraan vallan miehittämään maataan sekä sotilaallisesti että taloudellisesti ja on kaupan päälliseksi itse valmis kustantamaan miehityksensä. On siinä eroa itsenäisyyden puolustamistahdossa kuin yöllä ja paivällä.
” Kun Saksan kokoinen toimija alkaa kompuroida ja sen johtajilta puuttuvat visiot se tarttuu väkivaltaan sekä ulkoisesti että sisäisesti.”
Sinänsä irvokasta, sillä Saksan teollisuuspiirit alkoivat EU:n suunnittelun jo ennen 2. maailmansodan päätöstä.
https://www.dailymail.com/news/article-1179902/Revealed-The-secret-report-shows-Nazis-planned-Fourth-Reich–EU.html
EU on sitä mitä Euroopasta olisi tullut, jos natsi-Saksa olisi voittanut II maailmansodassa. Natsien suunnitelmiin kuului myös ainakin Neuvostoliiton Euroopan puoleisten alueiden liittäminen natsi-Eurooppaan (ja venäläisten tuhoaminen). Sama näyttäisi olleen myös EU:n tavoitteena (josta he eivät vieläkään ole luopuneet ”as long as it takes” ja sitä rataa). Onneksi EU:n ”voitto” ja Venäjän tappio on yhtä mahdoton kuin natsi-Saksan voitto aikoinaan.
https://www.youtube.com/watch?v=JpAz0FoNazU
Toivottavasti tämä aihio jää pysyväksi aiheeksi.
Pari asiaan liittyviä näkökohtaa :
– Kosiomenojen yheydessä kävi ilmi, että Suomen pankkisektori ei täyttänyt EU:n pankeille asetettamia vakavaraisutta koskevia vaatimuksia. Tilanne korjattiin järjestämällä laman välityksellä omaisuuden uusjako, jossa yhteydessä kaadettiin ja kupattiin PK-sektori ja yksityistaloudet, ja kerätty kapitaali siirrettiin pankkien taseisiin. Suomen säästöpankki pilkottiin ja varat ja muut aviisit jaettiin muille pankeille, tietysti asiaan liittyvine poliittisine sotkuineen.
– Tapahtuiko EU-liityntä ja Sumen markan lakkauttaminen asian(lain)mukaisesti..
– EU ajatusta markkinoitiin myös turvallisuuspoliittisin argumentein, – ei sotaa enää Euroopassa.. Mikä on tilanne nyt. EU itse on pahin sodan promoottori.
– Oli miten oli, aikaansaannoksena on ollut konkurssipesä, jossa ruokajonot vaan kasvavat, ja päätöksenteko lähestulkoon on siirtynyt ylikansallisille toimijoille.
Yhteenvetona edellisestä on se, että näissä kehyksissä on turha väännellä lillikanvarsia, kun kaikki, mikä ylipäätänsä koko asiassa on voinut mennä perseelleen, on mennyt, – aivan totaalisesti.
Bye bye EU!