Hyytävän kylmä aavikko

Vähävaraiset ihmiset eivät voi tinkiä enää mistään. Se on mahdotonta, kun rahaa ei ole. Malmilla näin naisen kerjäävän kaupan edessä.

Hän ei puhunut mitään vaan piteli käsissään kylttiä. Siihen oli kirjoitettu vaatimus ohikulkijoille, joiden pitää ostaa ruokaa naiselle. 

Aleksanterinkadulla mies vaati vaimoani ostamaan hänelle ruokaa läheisestä kaupasta. Jos vaimoni kieltäytyisi, olisi hänen syynsä jos miehelle kävisi jotenkin ikävästi. 

Nuorehkot naiset, joilla voisi olettaa olevan lapsia, tonkivat rautatieasemalla roskiksia paljain käsin. He ovat uusi ryhmä ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä yltäkylläisessä yhteiskunnassa. Helsingissä kerjäläisiä on kaikkialla. Miksi heille ja muille suomalaisille köyhille ei järjestetä tukikonserttia?

Rautatieasemalla vanha ihminen on liikkeellä iltamyöhällä rollaattorin tukemana. Hän yrittää taskulampun avulla löytää roskapöntön pimeästä nielusta sormilla tunnustelemalla tyhjiä tölkkejä. Vanhan ihmisen selkä on köyryssä. Hän nyyhkyttää pidellessään kädessään koirankakkapussia, jonka oli vahingossa nostanut roskapöntön uumenista. 

Muistan nähneeni viimeksi näin köyhiä ihmisiä lapsuudessani 1960-luvulla. Silloin vanhat ihmiset tutkivat roskapönttöjä siinä toivossa, että löytävät sieltä jotakin hyödyllistä. Ylimieliset ihmiset työntävät usein tahallaan koiran ulosteita ja muuta saastaa tyhjiin tölkkeihin. Olen nähnyt köyhien konttaavan humalaisten jaloissa tyhjiä tölkkejä tavoitellen. Humalaiset antavat niitä mieluummin valkoiselle, kuin jonkin muun väriselle ihmiselle.

Tölkkien ja pullojen pantin arvoa on nostettava. Se olisi suoraa tukea köyhille ihmisille. Jos olisin ehdolla kansanedustajaksi, en epäröisi ajaa köyhien asiaa arkipäivän todellisuudesta kumpuavilla ideoilla. Yhteiskunta tuntuu juuri nyt monista ihmisistä hyytävän kylmältä aavikolta. 

Poliitikot ovat monien ihmisten mielestä kansalaisten elitistisiä kiusaajia. Euroopan unionin asettamat kauppapakotteet Venäjää vastaan ovat johtaneet lukemattomien kansalaisten kärsimyksiin kotimaassa. Suomi ei ole sodassa minkään valtion kanssa. Aseita viedään poliitikoiden päätöksillä miljardien eurojen edestä sotaa käyvälle valtiolle. Mielestäni se on perustavaa laatua oleva omantunnon kysymys. 

Humanitaarinen apu ihmisille on välttämätöntä. Järjen tehtävä on vähentää inhimillistä kärsimystä. Kansalaisen ei pidä olla Platonin kuvaileman luolan vanki, joka näkee vain varjoja. Mediapoolin hallitseman median sijaan konkreettisen todellisuuden voi yrittää tavoittaa järkensä avulla.

+++

Vastaa