Itä-Suomen taloudesta puhutaan usein kuin se olisi vain huonosti hoidettu versio muun Suomen taloudesta. Se on väärä diagnoosi. Itä-Suomen talous rakennettiin vuosikymmenten ajan maantieteen varaan: pitkän itärajan, Saimaan kanavan, venäläisen puun ja ennen kaikkea venäläisen ostovoiman varaan.
Kun raja sulkeutui, ei sulkeutunut vain tie – sulkeutui alueen keskeinen elinkeinorakenne.
Turismi oli Itä-Suomen vientiteollisuutta
Ennen vuotta 2022 venäläismatkailijat jättivät pelkästään Etelä-Karjalaan satoja miljoonia euroja vuodessa. Lappeenrannan ja Imatran kauppa, kylpylät, hotellit ja ravintolat mitoitettiin 1,5 miljoonan vuosittaisen venäläiskävijän mukaan.
Kyse ei ollut sesonkiturismista vaan tasaisesta, ympärivuotisesta rahavirrasta: pietarilainen kävi ostoksilla kerran kuussa, ei kerran elämässä. Juuri tämä tasaisuus piti pystyssä sen palveluverkon, jota kotimainen kysyntä ei yksin kannata.
Keskieurooppalaisia turisteja toki tavoitellaan, ja Lappeenrannan seudun matkailutulo onkin kääntynyt kasvuun. Mutta laiva kääntyy hitaasti, ja uusi turisti tulee kesällä kahdeksi viikoksi – ei joka kuukausi vuoden ympäri.
Nyt alueelle luvataan pelastukseksi suurinvestointeja: datakeskuksia, akkumateriaalitehtaita, satojen työpaikkojen hankkeita. Ne ovat tervetulleita, mutta niiden luonne on ymmärrettävä.
Yksittäinen suurinvestointi on pistemäinen: se työllistää rakennusvaiheessa paljon ja tuotantovaiheessa vähän, se sijoittuu yhteen kuntaan ja sen kerrannaisvaikutukset jäävät kapeiksi. Datakeskus ei täytä hotellia, ei
kylpylää eikä kivijalkakauppaa. Venäläisturismi sen sijaan oli hajautettu “investointi”, joka valui tuhansiin pieniin yrityksiin sadan kilometrin säteellä rajasta.
Lisäksi moni hanke on yhä pelkkä suunnitelma, jonka investointipäätöstä ei ole tehty – ja joka voi valita sijaintinsa muualtakin. Aluetaloutta ei voi rakentaa lehdistötiedotteiden varaan.
Ja muut asiat: puu, kanava, ihmiset
Turismi on vain näkyvin osa riippuvuutta. Metsäteollisuus menetti venäläisen tuontipuun, mikä on heijastunut koko itäisen Suomen jalostusketjuun. Saimaan kanava, Järvi-Suomen portti maailmalle, on käyttökelvoton.
Kauttakulkuliikenne ja rajakauppa katosivat. Seuraukset näkyvät tilastoissa: Pohjois-Karjalassa työttömyys on noussut lähelle 16 prosenttia, kun Pohjanmaalla se on alle kahdeksan. Nuore muuttavat pois, palvelut ohenevat, ja kierre ruokkii itseään.
Tästä ei seuraa, että rajan sulkeminen olisi ollut väärä päätös – turvallisuus menee kaupan edelle. Mutta siitä seuraa velvollisuus olla rehellinen: Itä-Suomen talous ei “toivu” ilman idänsuhteita, se korkeintaan muuntuu joksikin pienemmäksi ja toisenlaiseksi.
Jos valtio haluaa, että itäraja pysyy asuttuna ja elinvoimaisena, sen on kohdeltava Itä-Suomea samoin kuin muita rakennemuutosalueita: pitkäjänteisellä rahoituksella, liikenneinvestoinneilla ja matkailumarkkinoinnin erillismäärärahoilla – ei yksittäisillä hankeuutisilla.
Maantiedettä ei voi valita. Itä-Suomi on aina Venäjän naapuri. Sen talouden menestys on ollut ja tulee olemaan sidoksissa siihen, mitä rajan takana tapahtuu – joko läsnäolon tai poissaolon kautta.
Lauri Nissinen
Kuva: Etelä-Karjalan museo/Aarne Mikonsaari, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0
5 kommenttia julkaisuun “Itä-Suomen taloudellinen menestys on sidottu Venäjään – halusimme tai emme”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Tästä ei seuraa, että rajan sulkeminen olisi ollut väärä päätös – turvallisuus menee kaupan edelle.”
Tuosta olen eri mieltä siinä mielessä, että rajan sulkeminen olisi ollut tarpeellista Suomen turvallisuuden vuoksi tai että Venäjä olisi ylipäänsä ollut turvallisuusuhka Suomelle. Jos mitään turvallisuusuhkaa Venäjältä Suomea kohtaan vieläkään tai näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa on, niin sen aiheuttamaa, mitä me omilla Venäjä-vastaisilla toimillamme ja puheillamme olemme saaneet aikaan.
Päinvastoin kanssakäymisen ja edes muodollisen ystävyyden jatkaminen Venäjän kanssa olisi – jos mahdollista – entisestään lisännyt ja varmistanut turvallisuuttamme. Nythän Suomi lähti kuitenkin täpöllä mukaan Ukraina-projektiin, jonka tarkoitus on vahingoittaa Venäjää lännen eliitin varakkuuden ja globaalin mahtiaseman säilyttämiseksi.
En osaa sanoa, miten kellokkaamme ajattelevat rajasulun aiheuttavan Venäjälle vahinkoa, mutta siitähän siinä täytyy olla kysymys ellei sitten suoran sodan valmistelusta myös Suomesta käsin. Jos Venäjä-vastainen propaganda olisi totta, niin hiekkalaatikkokielellä kyse olisi siitä, että en leiki sun kanssa, kun olet noin ilkeä mun kaverille. Oikeastihan ilkeä oli ennen muuta tuo kaveri (USA-Nato ja Ukrainan natsihenkiset).
Jossain muualla vastaava valtion toimi saisi aikaan koko maata kuohuttavan protesti- ja mielenosoitusaallon, mutta ei Suomessa. Olemmehan sivistyneesti käyttäytyviä, esivaltaa (?) kunnioittavia kansalaisia!
Ja kansa luulee puolustavansa oikeutta ja totuutta, kun tukee Ukrainaa ja vihaa Venäjää. Minun käsityksen mukaan Suomen kansa on em. syystä valmis kiristämään vyötä. Onko kansa harhautettuna valmis jopa sotaan, saattaa olla jossain vaiheessa iso kysymys. Saattaa ollakin; ainakin ne kuumapäisimmät, jotka ovat inhonneet Venäjää ja venäläisiä jo ennen Ukrainan tapahtumia.
Koko itärajan sulkeminen oli suunniteltu jo ajat sitten. Kun lopulta kokoomus voitti vaalit, niin Orpon hallitus ja Alexander Stubb keplottelivat syyt rajan sulkemisen. Mutta miksi? Syy oli se, että Stubb oli saanut ohjeet USAlta Suomen sulkemiseen itään. USAn ja Naton suunnitemissa oli ja kai on vieläkin Venäjän hajottaminen. Palkinnoksi Stubbille ja Suomelle luvattiin Karjala ja entinen käsivarsi takaisin. No, nyt tilanne on kääntynyt toiseen suuntaan ja Suomi-reppana on saanut selkäänsä. Nykyisen hallituksen ja presidentin toimia on ruvettava tutkimaan ja syylliset saatettava vastuuseen. Kunhan tutkinta käynnistyy, niin syyllisillä kasvaa paniikki ja maastapakoa voi esiintyä.
Taidat kuitenkin enemmän arvailla kuin tietää ainakin mitä tulee USA:n ohjeisiin ja lupauksiin. Voit toki silti olla oikeassa. Minunkin mielestä arvauksesi sopii hyvin siihen, mitä on nähty.