
Media näyttää tehneen täyskäännöksen Mika Aaltolan suhteen. Kauan häntä pidettiin jatkuvasti mediassa Ukrainan kriisin asiantuntijana ikään kuin seitsemän tieteen tohtorina.
On tärkeä huomioida, ettei Aaltola yksin ole päässyt eduskunnan alaisen Ulkopoliittisen instituutin johtajaksi eikä Ylen ja muun median pääsuosikiksi. Hänen väitöskirjansa käsittelee hullun lehmän tautia.
Ulkopoliittinen asiantuntemus ja kokemus ovat mitättömiä todellisiin asiantuntijoihin verrattuna. Poliittisesta aktiivisuudestaan Mika Aaltola on kertonut toimineensa vapaaehtoisena vaalityöntekijänä George Bush vanhemman presidentinvaalikampanjassa 1990-luvun alussa (Iltalehti 5.11.2022).
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Aaltola on valittu sen vuoksi, että hän pystyy puhumaan puuta heinää erittäin vakuuttavan näköisenä ja kehtaa tehdä sitä koko kansan edessä. Siihen ei moni pysty.
On syytä paljastaa ne tahot, jotka ovat hänen taustavoiminaan. Niiden suunnitelmiin ei selvästikään kuulunut Aaltolan nopea nousu presidenttigallupissa. Senkö vuoksi Aaltola nyt pudotetaan samalla perusteellisuudella kuin nostettiinkin? Hänet on poistettu jokapäiväisen kommentaattorin paikalta. Helsingin Sanomat jopa julkaisi 11.2. pilapiirroksen, jossa Aaltolasta tehdään juuri sellainen kuin hän on.
Ne, jotka Aaltolaa hyväksi käyttäen loivat tämän prosessin johtaakseen kansaa harhaan, ovat vaarallisia henkilöitä. Ulkopoliittisen instituutin johtajavalinnoissa on käyty kova taistelu molemmilla kerroilla Aaltolaa valittaessa. Vuonna 2019 se ratkesi suljetussa lippuäänestyksessä äänin 5-4. Viime syksyn valinnasta kirjoitti Iltalehti 3.11.2022 mm. seuraavaa:
”Aaltolan uran ratkaisevasta hetkestä käytiin hurja taistelu… Likaiseksi ja riitaisaksi kuvailtu prosessi piti sisällään kulissien takaista peliä… Hallituksen jäsen Kare Nyberg kertoo, että käytin niitä keinoja, joita näissä hommissa käytetään.”
Suomen tiedotusvälineiden ylläpitämä Aaltolan esiintyminen menee varmaankin Mediapoolin piikkiin. Sen selvittämiseen tarvitaan taitava tutkiva journalisti.
Ulkopoliittisen instituutin hallitus 2020-2024
Puheenjohtaja: Kai Sauer, alivaltiosihteeri, ulkoministeriö, toimikausi: 01.01.2020–31.12.2024
Varapuheenjohtaja: Anu Kantola, professori, valtiotieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, toimikausi: 01.01.2020–31.12.2024
Jäsenet:
Risto Heiskala, professori, johtaja, tutkijakollegium, Tampereen yliopisto
toimikausi: 01.01.2020–31.12.2024
Ville Kaunisto, kansanedustaja
toimikausi: 1.1.2022-31.12.2026
Kimmo Kiljunen kansanedustaja
toimikausi: 1.1.2022-31.12.2026
René Nyberg, suurlähettiläs
toimikausi: 07.07.2020–31.12.2024
Sakari Puisto, kansanedustaja
toimikausi: 1.1.2022-31.12.2026
Paula Vanninen, professori, Verifin – Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti, Helsingin yliopisto
toimikausi: 01.01.2020–31.12.2024
Lauri Voionmaa, pääministerin erityisavustaja, kansainväliset asiat, valtioneuvoston kanslia
toimikausi: 11.2.2021–31.12.2024
4 kommenttia julkaisuun “Mika Aaltolan nousu ja tuho?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä”……
Media ja USA sen päättää kuka on Suomen seuraava presidentti ja Mika todella taisi pudota. Aikoinaan Valituissa Paloissa oli juttu Sauli Niinistöstä ja kuinka ollakkaan hänestä tuli Presidentti! Nyt juttu Valituissa Paloissa oli Olli Ilmari Rehnistä ja Uskon, että hän on seuraava USA:n valitsema presidenttimme. Nyt hän kasvaa korkoa Suomen Pankin homeisessa tallelokerossa, eikä sano mitään, joten hän ei myöskään tee virheitä. Olli-kortti otetaan esille vasta juuri ennen Vaaleja ja Yllätys, Yllätys Olli valitaan.
Olli Rehn on pätevämpi virkaan. Toivottavasti Mediapooli keksii, että Niinistö voidaan valita kolmanneksi kaudeksi.
UPIssa on näyttävän paljon ”ulkomaisia tutkijoita” monilla näyttää olevan tohtorin arvo. Kuka tutkinut kaikki ne Saksasta tai Itävallasta ostettavat upeat ”tohtoridiplomit”. Saksassahan on luvallista käyttää tittelinään Doktor der Philosophie joka vastannee meidän hum,kandia pahimmillaan. Siis luvallista on jo opiskeluvaiheessa ja vaikka keskeytetyissä opinnoissa. Sukulaislikkani opiskeli maisteriksi Philipps-Universität Marburg ja Johannes Gutenberg-Universität Mainz yliopistoissa mutta joutui Suomessa tekemään pro gradun kuitenkin kolmannen kerran.