Riskin arvioijilla on riskinsä

Sisäministeriön kansallisen riskiarvioinnin liki satasivuinen päivitys on paljastumassa varsinkin ulko- ja turvallisuus politiikan osalta kotikutoiseksi hybridivaikuttamiseksi.  

Asiakirja on tältä osin täynnä ristiriitoja, mistä voi päätellä, että uusitulla riskiarvioinnilla pyritään  vaikuttamaan entistäkin lujemmin kansanedustajiin ja heidän tulevaan lainsäädäntötyöhönsä. 

Näin ei demokraattisessa oikeusvaltiossa saisi olla. Lainsäätäjillä tulisi olla vapaa mielipiteen muodostus, eikä lainsäädäntötyötä saisi olla ohjaamassa poliittisiin, tunnepohjaisiin ja jopa mielikuvituksellisiin riskeihin pohjautuva mielipidekokoelma. 

Räikeintä riskianalyysissa on avoin Nato-myönteisyys ja Venäjä-vastaisuus. Se todistaa hyvin asiakirjan todellisen motiivin ja luonteen. Sen tehtävä ei ole ollut tuottaa päättäjille tietoa mahdollisista riskeistä, vaan pohjustaa tulevia Nato -päätöksiä. Samalla kun tässä yhteydessä syylliseksi leimataan Venäjä, asiakirja sortuu selviin ristiriitaisuuksiin. 

Esimerkiksi kun asiakirjassa analysoidaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, siinä todetaan, että hyökkäys on ”epävakauttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä merkittävästi ja pitkäaikaisesti,” mutta jo muutamia lauseita myöhemmin myönnetään, että ”Suomen lähialueen sotilaallinen tilanne on tällä hetkellä rauhallinen, eikä Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa.” 

Myönnytyksen jälkeen palataan tutuksi tulleeseen uhkamaailmaan korostamalla tarvetta varautua Venäjän hyökkäykseen. Lohdutukseksi riskianalyysin tekijät tuovat esiin, että jos näin kävisi, meillä siinä vaiheessa olisi turvanamme Nato. 

Jottei asiakirja aivan yksipuolisuuteen sortuisi, kyseisen osion loppuun Venäjän lisäksi uhkaksi on kirjattu myös Kiina, jonka nähdään haastavan toiminnallaan ”liittolaisten arvoja, turvallisuutta ja intressejä”! 

Tyhjää spekulointia 

Vaalien alla poliitikkojen keskuudessa on paljon spekuloitu, millainen Nato-Suomi jatkossa on. Jotkut haluavat, että Yhdysvallat perustaisi sotilastukikohdan ja toisi tullessaan jopa ydinaseet Suomen maaperälle. Toiset tätä vastustavat ja haluaisivat, että vieraita joukkoja ei tänne tulisi, emmekä itsekään osallistuisi muiden maiden sotilaallisiin konflikteihin. 

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osiossa tuore riskiarviointi lyttää viimeksi mainitun toiveen totaalisesti. Sen jälkeen kun se on perustellut laajasti Naton tärkeyden ja tuonut esiin sen sotilaallisen hyödyn turvatakuineen, se toteaa, että ”Vastaavasti Naton jäsenenä Suomi varautuu tukemaan liittolaisiaan. Kaikki jäsenet, mukaan lukien Suomi, jakavat yhteiseen  puolustukseen liittyvät riskit, vastuut ja hyödyt.” Haihattelut jostakin ”suomalaisesta  Natosta” ovat siis epärealistisia –  semminkin kun tiedämme, että lopullisen Nato-konseptin  meille määrittelee Yhdysvallat. 

Kaiken kaikkiaan vuoden 2018 kansallisen riskianalyysin päivitys vuodelle 2023 on outo sekoitus teoreettisia ja kuvitteellisia riskejä. Ainoastaan asiakirjan loppupuolella olevassa sosiaali- ja terveys -osiossa jotkut riskit saattavat olla realistisia. Muilta osin  riskianalyysi on vain yksi todiste valtion sisäisestä hybridivaikuttamisesta, siis sellaisesta epäparlamentaarisesta vaikuttamisesta, josta samainen riskianalyysi syyttää tiettyjä muita maita. 

Asiakirja antaa aihetta jatkokommentointiin.

+++