Seymour Hersh: Norjan laivastolla pitkä sotilasyhteistyö USA:n kanssa

Yhdysvallat ja Norja ovat harjoittaneet yhteisiä merioperaatioita ainakin Vietnamin sodasta lähtien, amerikkalainen toimittaja Seymour Hersh väittää uudessa artikkelissa. Se julkaistiin keskiviikkona Substack-alustalla.

Hersh kysyy, miksi suurin osa Nord Stream -sabotaasin suunnittelusta ja valmistelusta suoritettiin Norjassa? Hänen mukaansa yksinkertainen vastaus on, että Norjan laivastolla on pitkä ja hämärä yhteistyön historia amerikkalaisen tiedustelupalvelun kanssa.

Hersh sanoo, että viisi kuukautta sitten ryhmätyö, josta tiedämme vielä hyvin vähän, johti presidentti Bidenin ohjeiden mukaisesti kahden kaasuputken tuhoamiseen. Kuusi vuosikymmentä aiemmin pieni ryhmä norjalaisia ​oli mukana US:n silloisen presidentin määräämässä operaatiossa, mikä merkitsi keskeistä veristä tapahtumaa Vietnamin sodan alkuvaiheessa.

Hersh esitti todisteita, joiden mukaan, kaksi norjalaista myönsi vuonna1964 osallistuneensa CIA:n peiteoperaatioihin. Samana vuonna Norja myi Yhdysvalloille kuusi taisteluvenettä, jotka toimitettiin Yhdysvaltain Da Nangin tukikohtaan.

Hersh väittää, että norjalaiset kouluttivat Yhdysvaltain ja Vietnamin armeijaa käyttämään näitä veneitä. Hershin mukaan norjalaiset olivat mukana myös taisteluissa, ja Oslo myi vielä 18 venettä Washingtonille. Niistä kuusi tuhoutui sodassa.

2 kommenttia julkaisuun “Seymour Hersh: Norjan laivastolla pitkä sotilasyhteistyö USA:n kanssa

  1. Luulisi sotilailla ja poliitikoillakin olevan aluksi kutakuinkin yhtä vahva tai heikko moraali kuin muilla ihmisillä. On myös oletettavaa, että tiettyyn asemaan pääseminen vaatii moraalin heikentämistä; asioiden hyväksymistä, vaikka tuntee niiden olevan väärin tai vastoin totuutta. Sitten ihminen alkaa korruptoitumalla varjella asemaansa sosiaalisessa paineessa eli mielistellä äänestäjiään (jotka media on voinut aivopestä), vertaisiaan ja esimiehiään (esimerkkinä Suomen presidentti Yhdysvaltain presidenttiä). Totuus ja oikeudenmukaisuus jäävät yhä kauemmaksi taka-alalle tai niiden tilalle on luotu omaa ideologiaa ja omia asenteita tukeva keinotodellisuus.

    Ikävä kyllä varsinkin sotilaat ja virkamiehet lienevät usein sellaisessa asemassa, että on pakko toimia vastoin omaa moraalikäsitystä, jos ei halua vaikeuksia itselleen. Voi vain arvailla, kuinka monen norjalaissotilaan ja -poliitikon omaatuntoa kolkutteli, kun asensivat pommeja kaasuputkistoihin ja kun räjäyttivät ne ja nyt kun salaavat totuutta samaan aikaan, kun julkisuudessa asiasta syytetään edelleen Venäjää. Sama koskee tietenkin Tanskan ja Ruotsin hallitusta , jne. eli kaikkia asiasta totuuden tietäviä. Voi toki olla niinkin, että tosiasioihin perustumaton Venäjä-viha ja sotapsykoosi on vaimentanut ”kaikkien” omantunnon.

    Toisin sanoen tässä sotapropagandan ilmapiirissä on paljon ihmisiä, jotka luulevat tekevänsä hyvää, jos pystyvät jotenkin vahingoittamaan Venäjää tai venäläisiä. Kaikki perustuu siihen, että heille on johdonmukaisesti syötetty väärä käsitys mm. Ukrainan kriisistä. Ukrainassa propaganda ja sensuuri on ollut erityisen voimakasta vuosien ajan, mutta tuskin Suomi jää paljon jälkeen. Siitä huolimatta Ukrainan sotilaiden keskuudessa on varmasti paljon myös sellaisia, jotka ovat säästyneet aivopesulta ja taistelevat vain pakosta. Asetelma on jossain määrin tuttu varmaan kaikissakin sodissa. Siinäkö syy, miksi propaganda Suomessa jatkuu kiivaana? Onko tämä tietoista valmistautumista mahdolliseen sotaan?

    Aivan äkkiä ei tule mieleen sellaisia kohtuullisessa asemassa olevia ihmisiä, jotka uskaltaisivat kertoa totuutta, puhua järkeä ja asettautua oikeudenmukaisuuden puolelle eli esimerkiksi kertoa Ukrainan kriisistä myös sitä tarinaa, miten asiat ovat, kun niitä katsoo Venäjän ja venäläisten näkökulmasta. Mika Niikko sanoi yhden totuudellisen ja Ukrainan rauhantilaan tähtäävän lauseen ja sai heti potkut ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan paikalta. Hänkin lienee vaiennut sen jälkeen.

    Samaa Venäjä-näkökulmaa olisi hyvä harrastaa myös Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja sotilaalliseen varustautumiseen nähden, mutta jos vaikutusvaltaisilla paikoilla on vielä järkensä säilyttäneitä, he ovat pelkurimaisesti hiljaa. En halua syyttää heitä kuitenkaan, koska suunsa avaaminen tarkoittaisi suurta henkilökohtaista uhrausta. Tilanne on surullinen ja vaarallinen. Tämä oli tällainen maallikon pohdinta myöhäisen aamukahvin ääressä.

Vastaa