Puolueettoman Suomen valtiojohto tiesi 1960- luvun lopulla ja 1970-luvun alkupuolella, että sotilaallinen vastakkainasettelu Keski- Euroopassa ei ollut Suomen turvallisuusympäristön edun mukaista.
Kahtia jakautunut kylmän sodan maailma oli vihaa, pelkoa ja ydinaseita täynnä. Siksi Suomi ponnisteli kaikin voimin Euroopan turvallisuus ja yhteistyökonferenssin aikaansaamisen puolesta.
Toisen maailmansodan jälkeisen pelon ja vihan ilmapiiri oli saatava liennytettyä järkiperäisen diplomatian ja vuoropuhelun keinoin. Tarkoitus oli tarjota suurten sotilaallisten liittoumien poliittisille johtajille puolueeton maaperä kahdenkeskisille keskusteluille.
Suomen puolueettomuuden kansainvälinen huippuhetki koettiin vuonna 1975 heinäkuussa, kun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kolmas huippukokous avattiin Helsingissä Finlandia-talon uumenissa. Kokouksessa olivat edustettuina melkein kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada.
Vain Albania ja Andorra eivät olleet lähettäneet valtuuskuntiaan Helsinkiin.
Vuonna 1975 kävelin mainostoimiston lähettinä Helsingin katuja. Vein kiireisiä kirjeitä Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Maaseudun Tulevaisuuden ja Hufvudstadsbladetin toimituksiin. Samalla tein havaintoja Helsingin yleisestä ilmapiiristä. Pultsarit olivat kadonneet jonnekin Helsingin kaduilta ja puistoista. Heidät oltiin kyyditetty poliisin toimesta jonnekin muualle pois maailman johtajien silmistä.
Jotkut väittivät pultsarien saaneet vahvaa punaista viiniä valtion piikkiin siirtymisen edistämiseksi. Sillä Euroopan ja maailman johtavien poliitikoiden ajatuksia suurvaltojen välisten suhteiden liennytyksestä ei mikään taho saanut häiritä. Anne Pohtamo oli juuri ennen konferenssia valittu maailmankaikkeuden kauneimmaksi naiseksi. Suomi oli maailman polttopisteessä.
Euroopan turvallisuus ja yhteistyökonferenssin Helsingin päätösasiakirja allekirjoitettiin 1.8.1975. Elettiin kylmiin tosiasioihin perehtyneiden poliitikkojen aikakautta. Päätösasiakirjan allekirjoittivat kaikki konferenssiin osallistuneet 33 Euroopan valtiota sekä Yhdysvallat ja Kanada.
Euroopan ja maailman kannalta se oli tärkeä järjen voitto vihan ja pelon tunteista. Sen sisältöön kuuluivat valtioiden turvallisuutta ja yhteistyötä sekä tehtyjen päätösten seurantaan liittyvät toimenpiteet kaikilla kansainvälisen valtiollisen elämän alueilla. Mitkään ihmisen tekemät sopimukset eivät ole koskaan pitäneet muuttuvissa eturistiriitojen maailmassa.
Mutta humanitaarisella alueella Helsingin päätösasiakirja tarjosi maailman ihmisille ilon ja valon lisäksi ennen kaikkea toivoa. Suomen puolueettomuutta ja luotettavaa maaperää arvostettiin korkealle kaikkialla maailmassa. Suomi
tunnustettiin kansainvälisesti rehelliseksi ja neutraaliksi toimijaksi suurvaltojen eturistiriitojen liennytystä tukevana valtiona. Suomen kansainvälinen painoarvo ja arvostus kasvoivat huomattavasti.
Suomi saattoikin muissa kansainvälistä yhteyksissään korostaa usein juuri puolueetonta osaamistaan ja tietämystään sekä erityissuhteitaan moniin tahoihin.
4 kommenttia julkaisuun “Suomen puolueettomuuden huippuhetki vuonna 1975”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kunpa Niinistö olisi pystynyt pitämään päänsä kylmänä, mutta ei. Hyppäsi ensimmäiseen Nato-kelkkaan ja vähät välitti lupauksestaan järjestää asiassa kansanäänestys. Niinistö petti Suomen ja suomalaiset pahan kerran.
Nuo hetket Suomen historiassa olivat todella mieleenpainuvia ,mistä myös kunnia kuuluu silloiselle presidentillemme, Urho Kaleva Kekkoselle , sillä hän teki todella suuren ja ansiokkaan esityön tämän saavuttamiseksi. Kekkonen oli suuri valtiomies, mitä ei voi sanoa nykyisestä presidentistämme , joka yhdessä kokemattoman ja minkäänlaisia diplomaattisia taitoja omaavan pääministerimme kassa , tuhosi nämä saavutukset muutamassa vuodessa totaalisesti. On vaikea uskoa , että nämä pilatut ulkopoliittisen suhteet, esim. Naapuriimme Venäjään saataisiin koskaan korjattua,tai ainakin siihen vaaditaan mittaamttoman pitkä aika.
Jos Niinistössä olisi ollut oikeaa valtiomiesainesta , olisi hän matkustanut ensin Moskovaan eikä Washingtoniin .
Olin elämässäni ensin ETYK-kuski. Meitä pikakoulutettiin ajamaan poliisisaattueessa väärään suuntaan, päin punaisia ja tarvittaessa hajaantumaan kiireellä pitkin katuja, jos jokin uhkasi. Se oli erikoinen kokemus, kun juuri oli mieli sisäistänyt liikennesäännöt 100% aivoon.
Kaksi päivää ennen avajaisia tuli komennuspaperit käteen. ”Siinä on teille jokaiselle tuulilasiin numero ja numeron ohjeet, minne menette, mitä saatte mukaan ja minne tuotte! Se on tehtävänne. Ette puutu kuljetuksessa keskusteluihin, kuin englanniksi vastaatte tekevänne, ainoastaan mikä on määräys.”
Minusta tuli auto 8 Seutulaan. Ajettiin SAS koneen viereen. Koneesta laskeutui 23- 29 vanhaa kaunotarta. UM:n naiset nimilistojen mukaan laittoi autooni kolme sisään. Heidän isot kapsäkit juuri mahtuivat tavaratilaan. Lähdin kahdeksikon päämäärään, hotelli Vaakunaan.
Nämä naiset olivat virallisessa protokollassa ”ETYK-emäntiä” He olivat kielitaitoisia eskortteja, seuranaisia sanalla sanottuna laatuhuoria. Suomesta ei löytynyt tätä sorttia tarpeeksi, niin SAS oli noutanut muutaman Kööpenhaminasta, Oslosta ja eniten Tukholmasta. ETYK kuvissa näitä näkyy sinivalkoisessa Marianne-mekoissa valtuuskuntien miesten mukana. Vaakunaan heitä toi lisäkseni kolme muuta autoa. Niitä meni Interiin, Hesperiaan, Vaakunaan ja kai muuallekin.
Se aika oli hektisä, väsyttävää ja kiirettä täynnä. Pesin auto Postipankin kellarissa, kun muualle ei ollut tilaa korkeapainepesureille. Vaihdoin paitaa kolme kertaa ja puvun takkia kahdesti päivän aikaan hiestä kuivamaan tai pesuun. Vielä iltaisin oli hellelukemia.
Eskorttien jälkeen noudin Hollatilaisen ryhmän lehtimiehiä. Silloin oli armeijaa Tuusulantien varressa ja kaksiputkinen it-tykki Kehäykkösen sillalla. Muuten ajoin omia virkamiehiämme sinne, tuonne ja tänne. Viimeisin ilta oli sitten se kun veneporukka tuli liian lähelle. Merivartioston kuumapäät ampuivat heidät tuleen Kalastajatorpan lahdelle. Kemut jatkuivat ja viimeisiä kai ajettiin jatkoille kello viis aamulla.
Jutun purku oli useammalle päivää. Yksi lasti meni naisia, useampi lehtiväkeä ja erikoisin Kanadan turvamieheä kiväärilaatikoineen.
Stadi oli sekaisin, jokin oli ilmapiirissä poikkeuksellista. Otin kahden päivän vapaan ja nukuin nuoren miehen todellista univelkaa ja väsymystä pois. Mitään erikoiskiitosta ei tullut mistään. Ylitöitä merkitsimme avokätisesti ja elokuun palkkaan tuli puolet ylityörahaa.