Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua samoihin arvoihin kaikissa tilanteissa. Ihmisoikeudet eivät saa olla valikoiva periaate.
Yhdysvallat on vuosi vuodelta Suomen turvallisuusympäristössä yhä suurempi tekijä poliittisten päätösten takia.
Yhdysvallat on kuitenkin vuosikymmenten ajan osallistunut sotilaallisiin operaatioihin ja vallankaappauksiin eri puolilla maailmaa ajaen omia hegemonistisia etujaan, joiden seuraukset ovat olleet tuhoisia siviiliväestölle ja alueen vakaudelle.
Viimeaikaiset iskut Iraniin ovat jälleen lisänneet jännitteitä alueella ja herättäneet kysymyksiä Yhdysvaltain toiminnasta. Iskut siviilikohteisiin, kuten Minabin tyttökouluun, jossa kuoli 168 koulussa opiskelevaa tyttöä, ovat järkyttäviä uutisia.
Myös Israelin toiminta Gazassa on herättänyt laajaa kansainvälistä arvostelua ihan syystäkin, kymmeniä tuhansia kuolleita siviileitä, enimmäkseen naisia ja lapsia.
Kansainväliset järjestöt, YK:n asiantuntijat ja monet valtiot ovat ilmaisseet vakavan huolensa siviilien kärsimyksestä, humanitaarisesta tilanteesta ja mahdollisista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista. Monet tahot kutsuvatkin Israelin toimia Gazassa kansanmurhaksi. Samaan aikaan Israel iskee muihinkin valtioihin ja miehittää alueita aiempien miehitettyjen alueiden lisäksi Libanonista, sekä Syyriasta.
Azovin ja Suomen yhteistyö on harkittava uudelleen
Myös äärioikeistolaisen Azovin ja virallisen Suomen yhteistyö on huolestuttavaa; kyseessä on kuitenkin sotarikoksia tehnyt avoimesti natsismia ihaileva äärioikeistolaispataljoona, joka kuuluu nykyisin Ukrainan asevoimien alaisuuteen.
Lisäksi myös Ukrainassa natsikollaboraattori Andriy Melnykin uudelleenhautaus ja toisen natsikollaboraattorin Stepan Banderan ylistys koulukirjoissa olisi syytä tarkastella uudestaan kriittisesti Puolan tapaan.
Andriy Melnyk ja Stepan Bandera syyllistyivät molemmat puolalaisten, kommunistien ja juutalaisten joukkomurhiin toisen maailmansodan aikana, sekä tekivät yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa. Suomen ei tule missään nimessä rakentaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa sokean lojaalisuuden varaan, kuten nyt on käynyt. Poliittisen eliitin aatteista ja ajattelumaailmasta johtuva sokeus on vaarallista Suomen kannalta.
Liittolaisuuden ei välttämättä tarvitse tarkoittaa sitä, että hyväksymme kaiken, mitä kumppanimme tekevät. ”Todellinen ystävyys” kestäisi myös rehellisen kritiikin.
Siksi on perusteltua arvioida myös Suomen asehankintoja, kumppanuuksia ja puolustusyhteistyötä. Jokaisen hankinnan tulisi olla linjassa Suomen arvojen, kansainvälisen oikeuden ja pitkän aikavälin turvallisuusetujen kanssa.
Asehankinnat Israelista ja Yhdysvalloista, sekä Ukrainan kanssa tehtävä yhteistyö ja aseapu tulisi arvioida uudelleen.
Rauhaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia ei pidä puolustaa vain puheissa, vaan myös teoissa ja poliittisissa valinnoissa.
Vahva Suomi tekisi omat päätöksensä suvereenisti, ajaisi rauhaa maailmalla ja uskaltaisi sanoa ääneen myös sen, mikä on epämukavaa omille liittolaisilleen.
Nicholas Wilkman
Kuva: Jaber Jehad Badwan, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0