On jo selvää, että Eurooppa hukkuu omiin nesteisiinsä, itsepetokseen, tyhmyyteen. Tarvitaan epäonnisen sirkkelimiehen sormet kertomaan, kuinka monta viisasta valtiomiestä vanhalla mantereella on.
***
Jens Stoltenberg, tämä käsiään pyörittelevä Naton pääsihteeri, on tähän mennessä vakuuttanut Ukrainan voittavan sodan. Nyt hän sanoo BBC:n haastattelussa, että ”loppujen lopuksi on Ukrainan tehtävä päättää, millaisia kompromisseja se on valmis tekemään”.
Tietysti hänen oli lisättävä viran puolesta, että ”todellinen rauha saavutetaan vasta, kun Ukraina voittaa”.
Jos monia läntisiä asiantuntijoita on uskominen, ”todellista rauhaa” joudutaan odottamaan kauan, sillä heidän (John Mearsheimer, Scott Ritter, Douglas Macgregor, Alastair Crooke, Matt Hoh, Phil Giraldi, Ray McGovern, Jeffrey Sachs, Larry Johnson…) mukaansa Ukraina on jo hävinnyt varsinaisen sodan. Meneillään on terroristinen loppunäytös USA:n ja Britannian avustaman Kiovan toimesta.
***
Jos ja kun Yhdysvallat päättä auttaa Ukrainaa 60 miljardilla dollarilla, kaksi kolmannesta tuosta summasta ohjautuu saman tien työllistämään USA:n asetehtaita. Juuri tällä hyvällä argumentilla asiaa on perusteltu: lisää ruumiita Ukrainaan ja työpaikkoja kotimaahan.
***
Samaan aikaan toisaalla: Slovakian presidentiksi valittiin parlamentin puhemies Peter Pellegrini, joka vastustaa Ukrainan asetukea pääministeri Robert Ficon tavoin.
Ukraina on tuhoutumassa ja edellä mainittujen asiantuntijoiden mukaan Naton liitokset natisevat.
Mutta ei hätää! Suomen tasavallan presidentti julistaa yhä Ukrainan voittoa ja kävi Kiovassa tekemässä anteliaan aiesopimuksen pitkäaikaisesta tuesta Zelenskyn johtamalle konkurssimaalle.
Kysymys on siis aiesopimuksesta, samanlaisesta kuin Suomen tekemä ns. isäntämaasopimus Naton kanssa. Hyvä, että vain aie, sillä aikeen voi peruuttaa tilanteen valjetessa. Ja se todennäköisesti valkenee ennen pitkää myös Stubbille.
***
Presidentin haastattelusta Ylen Ykkösaamussa (6. huhtikuuta 2024) jäi outo tunne. Alexander Stubbin puhemylly tuotti viisaalta kuulostavaa puutaheinää. Tyhjää tyhjempää.
No, ei sentään. Tuli selväksi, että oman artikulaationsa lisäksi Stubb rakastaa Yhdysvaltoja ja on sitä mieltä, että sitä parempi mitä enemmän jenkkien aseita saadaan mahdollisimman lähelle Venäjän rajaa. Onhan Suomi etulinjan maa!
***
Viisi viikkoa riittää jo kertomaan uuden presidenttimme linjan. Ensimmäinen ”valtiovierailu” Naton harjoituksiin Norjassa, sitten Kiovaan vannomaan jatkuvaa tukea korruption mädättämälle hallinnolle.
Vaalikeskusteluissa Stubb ilmoitti, ettei hän vastaisi, jos naapurimme Venäjän presidentti soittaisi. Nyt vaalit on pidetty ja olisi aika kohdata todellisuus.
Presidenttimme mieliteema on epämääräisen sumuinen ”arvopohjainen realismi”. Mitä se tarkoittaa muuta kuin amerikkalaista arvopohjaa, jonka tulokset tiedetään: tuhottujen valtioiden ja ihmisten lista on pitkä.
***
On toistettava se, mitä amerikkalainen YK:n asetarkastaja Scott Ritter sanoi runsas vuosi sitten, ennen kuin Suomi liittyi Natoon: ”Me (USA) olemme tappajia. Sen me osaamme. Pysykää kaukana meistä niin kauan kuin voitte…”
Lapsenusko Yhdysvaltoihin demokratian ja ihmisoikeuksien turvaajana on käsittämätöntä. Se ei voi johtua tiedon puutteesta, sillä kaikki supervallan sodat, vallankaappausten järjestelyt, murhat ja ”arvopohjaisen” kaksinaismoraalin tuotokset ovat nähtävillä.
***
Montako demokratiaa USA on pelastanut tai turvannut? Missä ovat sen ihmisoikeustaistelun tulokset? Entisessä Jugoslaviassa, Afganistanissa, Afrikassa vaiko Lähi-Idässä – Gazassa?
Kun Israelin armeija oli saanut tapetuksi 33 000 palestiinalaista, suurin osa lapsia ja naisia, Yhdysvaltojen pommirahtaukset sen avuksi jatkuivat keskeytyksettä. Vasta, kun seitsemän avustustyöntekijää, joukossa yksi amerikkalainen, kuoli IDF:n iskussa, Valkoisen talon syväjäädytetty moraali suli.
Tai kuten CIA:n eläkkeellä oleva vakooja Larry Johnson sanoi: ”Kaikki hyvin, kun Israel surmaa kymmeniä tuhansia ”ruskeita”, mutta katastrofi, kun muutama valkoinen kuolee IDF:n iskussa.”
***
Olen tullut tulokseen, että Suomen ulko- ja turvapolitiikan täyskäännöksen saivat aikaan sotilaat. Kenraalien ja everstien sitkeä työ alkoi 1990-luvulla ja johti lopulta tähän, missä nyt olemme.
Itsenäisyydestä luovuttiin vaiheittain, aina hyvää luvaten ja tarkoittaen. Vuosikymmenien pituinen prosessi toteutettiin suurimmaksi osaksi verhojen takana, sillä kansaa ei pidä hermostuttaa saatikka päästää sotkemaan hyviä asioita.
Oikea journalismi kuoli ja hadattiin juhlattomin menoin. Helsingin Sanomien johdolla lehdistö ryhtyi täyskäännöksen asianajajaksi ja Yhdystavlain/CIA:n äänitorveksi. Hyvin tuloksin.
Kaikki on nyt hyvin. Päätökset maan miehittämisestä on tehty. Johtavat poliitikkomme ovat hokeneet, että itsenäisyyden loppuminen on ”demokratian riemuvoitto”.
***
Neljä Suomen valtiollista johtohahmoa on tähän mennessä kunnioittanut Kiovaa ja Zelenskiä läsnäolollaan. Presidentti Sauli Niinistö kävi naureskelemassa seinään piirretylle Putin-pilakuvalle, pääministeri Sanna Marin osallistui Zelenskyn kanssa natsin hautajaisiin – ja nyt venäläisten tappamiseen yllyttänyt eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho ja presidentti Alexander Stubb vahvistivat linjaamme.
Suomi on tehnyt parhaansa. Olemme sodan osapuoli, jos emme lakien mukaan niin käytännössä, sekä henkisesti että aseellisesti.
Presidentti Stubb vahvisti tämän sanomalla, että ”me haluamme osaltamme olla siinä (Venäjän tappiossa) mukana”.
***
Meitä suomalaisia on viime vuosina patisteltu suoraan puheeseen. Sillä on tarkoitettu puhetta Venäjästä ja ennen kaikkea presidentti Putinista. Lehdistö on antanut esimerkkiä. Putinia ja hänen johtamaansa maata on solvattu tosi rohkeasti päivästä päivään.
Oman maamme poliitikkoja käsitellään lapaset kädessä. Olisi aika rohkaistua myös heitä’ koskevissa kommenteissa. Aloitan.
Alexander Stubb on vaarallinen mies. Hän on nopeasti unohtanut virkaanastujaisissa antamansa juhlallisen vakuutuksen. Hän elää vallantäyteyden ja itseihailun kuplassa vailla presidentiltä vaadittavaa harkintakykyä.
Olisi kiireesti saatava aikaan ex-suurlähettiläs Hannu Himasen ajatuksen mukaisesti muutos, jolla tasavallan presidentistä tulisi pelkkä seremoniallinen hahmo. Poikkeuslaki kuudeksi vuodeksi?
8 kommenttia julkaisuun “VALLASTA JA SEN TÄYTEYDESTÄ ”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kiitos Mauno hyvästä kirjoituksesta! Eipä tuohon ole paljon lisättävää kuin, että nyt jos koskaan tarvitaan joku taho tai joku väline, jolla saadaan kansan silmät auki ja maahan järkeä. Vai vaatiiko sekin uuden sukupolven? Tämän NS:n lukijoita on liian vähän, vaikka joka aamu koulun avajaisissa pitäisi luetuttaa NS:n artikkelit ja lopputunti keskustella asioista. Suomeen tarvitaan ns. virkamieshallitus, johonka pääsisi ainoastaan ja vain aivonsa tutkittaneet ja hyväksytyt henkilöt. Ja korkeintaan 100 jäsentä. Stuppille välittömästi kenkää ja tilalle Italian tyyppinen presidentti. Vappu on tulossa ja silloin on mahdollista nousta barrikaadeille ja herätä uuteen aikaan.
Oli kyllä irvokasta katsoa, kun Stubb ja Halla-aho kävivät itkemässä Kiovassa ja nuolemassa Zelenskyn saappaita. Tulee sekin aika, kun ne todelliset naamiot riisutaan. Kansan tuomio on kautta historian ollut aina se kovin.
Tuli mieleen tuosta NS:n jakamisesta, että miten saisi sitä enemmän suomalaisia lukemaan ja ajattelemaan. Mauno ja kumppanit ja muut, miten olisi tiedon levitys pyramidin tavalla. Se ei varmastikaan ole kiellettyä, koska siinä ei liiku raha vaan tieto ja lukemiseen kehottaminen. Sanotaan, että jokainen lähettää sähköpostia vaikka kolmelle henkilölle tietoa NS:stä ja pyytää jakaa saman asian kolmelle jne. Olisi mielenkiintoista seurata tapahtumaa.
Miksi naapuriseuran toisinajattelevissa kirjoituksissa on kokonaan sivuutettu vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus (Rauhansopimus Suomelle 20/1947)?
Uutistoimisto TASSin sivuston yya-sopimuksen vuosipäivän (6.4.) kommenteissaan Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsovkin jättää mainitsematta Pariisin rauhansopimuksen vaikka Venäjä on Neuvostoliiton jatkavaltion statuksellaan toinen rauhansopimuksen Suomen velvoitteiden toimeenpanon valvojista Suomessa!
Huhti-toukokuussa 2022 eduskunnan perustuslakivaliokunta ei kuullut yhtään kansainvälisen politiikan asiantuntijaa hallituksen Nato-jäsenyyden hakemista koskevasta esityksestä. Perustuslakivaliokunta ei edes antanut Nato-hakemusasiassa huhti-toukokuussa 2022 lausuntoaan ulkoasiainvaliokunnalle.
Yhdeksässä muussa eduskunnan valiokunnassa Nato-hakemusasiassa kuultiin paria sataa ns. asiantuntijaa, joista puolet oli valtiohallinnon ja eri ministeriöiden virkamiehiä.
Kuulluista vain yksi, professori ja tuottelias tietokirjaililja, evp-eversti Pekka Visuri, otti esille Pariisin rauhansopimuksen. Visurin mukaan: ”Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajavaltiot ovat sitoutuneet siihen etteivät ne hankkiudu jäseneksi sotilaallisiin liittoutumiin, jotka suuntautuvat jota kuta toista allekirjoittajavaltiota vastaan. Venäjä pitää Natoa tälläisena.”
Kun Suomen oikeudeksi lakina eduskunnan ratifioima vuoden 1947 Pariisin rauhansopimus on edelleen kaikkine rajoitteineen ja määräyksineen voimassa ja pakottavaa toimintavelvoitetta Suomelle, niin Suomen ja Naton vilppitulkinta, ettei Pariisin rauhansopimus muodosta Naton perussopimuksen 8. artiklan tarkoittamaa estettä Suomen Nato-jäsenyydelle, tultaneen ratkaisemaan aikanaan kansainvälistä sopimusta koskevana tulkintariitana YKn Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Iso-Britannia ja Venäjä, Neuvostoliiton jatkajavaltion statuksellaan, ovat Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittajavaltioina sopimuksessa soviyun tulkitsijoita Suomessa. Sopimuksen muutosproseduurista on sovittu sen 22. artiklassa, jota Suomi on pakotettu noudattamaan. Suomen rooli rauhansopimuksessa on toimeenpanijan rooli – ei tulkitsijan kuten me viisaat ja osaavat kommentoijat virheellisesti luulemme.
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Maallikkona luulisin, että Rauhansopimus ja Naapuruussopimus ovat voimassa tai ovat ainakin olleet voimassa mm. kun Suomi liittyi Natoon. Olettaisin, että mm. Nato-jäsenyys rikkoo räikeästi molempien sopimusten henkeä, mutta luultavasti myös kirjainta.
Henk.koht. olen menettänyt toivoni näiden asioiden korjautumisen suhteen, vaikka olen toki iloinen, jos joku jaksaa viedä näitä oikeuteen. Mahtaako maailmasta kuitenkaan löytyä puolueetonta oikeuslaitosta? Oman käsitykseni mukaan Suomi nyt ainakaan ei ole enää oikeusvaltio. Mitä suurempi rikos ja mitä korkeammassa asemassa rikoksen tekijät, sitä varmemmin asioiden tulkitaan menneen kaikkien paragrafien mukaisesti.
Jos jotain myönteistä pitäisi sanoa, niin rikollinen suhtautuminen sopimuksiin, lakeihin ja vastaaviin on kiitettävällä tavalla linjassa sen kanssa, miten Suomen eliitti suhtautuu Ukrainan kriisiin ja Venäjään. Rikollinen mielenlaatu ja rasistinen asenne ei ole hyvä yhdistelmä, mutta tuntuu kuin Suomea ja suomalaisia johdettaisiin juurikin tuollaisilla eväillä.
Operaatio Pax oli ja on Pentagonin projekti, jolla Yhdysvaltojen aseteollisuus kaappasi Suomen valtion asehankinnat itselleen. Hintalappu Suomen valtiolle ja sen rahoittajille on noin sata miljardia dollaria. Siinä jää pakosti moni vaippa vaihtamatta tuhansilla palvelutaloillamme.
Suomen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Jaakko Blomberg joutui kirjaamaan 18.2.1994 virkamuistioonsa – siis reilut kolme ja puoli vuotta myöhemmin valtioneuvoston Pariisin rauhansopimusta mitätöivästä yksipuolisesta poliittisesta julistuksesta – sopimuksen oikeusvoimaa Suomessa koskevan keskustelun Ison-Britannian Helsingin suurlähettilään Neil Smithin kanssa.
Blombergin on otsikoinut keskustelua koskevan helmikuun 1994 muistionsa nro 185: ”RAUHANSOPIMUS JA ISO-BRITANNIA”.
Blomberg kertoo muistiossaan todenneensa Suomen pysyvästä kannasta 1suurlähettiläs Neil Smithille:
”Totesin puolestani asenteestamme rauhansopimukseen, että myönnämme sen olevan voimassa.”
Bolmberg kirjasi muistiolleen 25 vuoden salaamisen.
Voiko asian paremmin ilmaista? Pariisin rauhansopimus on Suomen sekä myös sopimuksen toimeenpanon valvojavaltioiden; Ison-Britannian ja Venäjän, samansuuntaisten tulkintojen mukaan edelleen yhä voimassa muuttomattomana lakina Suomessa!
Neuvostoliiton, ja sittemmin Venäjän kanta, Suomen valtioneuvoston Pariisin rauhansopimusta koskevaan yksipuoliseen julistukseen 21.9.1990 tuli esille 25 vuotta salassa eduskunnalta ja kansalaisilta pidetyssä nootissaan 6. päivältä marraskuuta 1990 vasta vuoden 2016 alussa.
Moskova ei vahvista 6.11.päivätyssää ja 9.11.1990 Suomen hallitukselle toimittamassaan nootissaan mitään muutosta Pariisin rauhansopimukseen. Ulkoministeri Shevardnadze ilmoitti Pariisin rauhansopimusta koskevien konsultaatioiden loppuneen marraskuus 6. päivän 1990 Moskovan noottiin. Päinvastoin Moskovan nootti 9.11.1990 vahvistaa Suomen harjoittaman puolustus- ja turvallisuuspolitiikan perusteiden muuttumattomuuden sekä ydinaseiden ja niiden kantolaitteiden hankintakiellot sekä muut armeijan toimintarajoitukset.
Isolta-Britannialta ei Suomelle tullut Pentagonin paineessa edes noottia tai virallista vastausta, vaan ympäripyöreä tiedote ilman leimaa, päiväystä ja allekirjoitusta.
Kun veteraanidiplomaatti Max Jakobsonin kuuli Pentagonin Pariisin rauhansopimuksen kohdistuvasta mitätöimishankkeesta ja Suomen puolustus- ja ulkoministeriöiden johdon tuesta hankkeelle, niin hän marssi ulkoministeriöön ja haukkui ministeriön johdon ja entiset kolleegansa ääliöksi:
”Ettekä te edes tajua, että olette nyt touhuillanne samalla kyseenalaistaneet nykyisen rajan Suomen ja Neuvostoliiton välillä.”
Martti Pelho
Saundersfoot
Cymru (Wales)
Alla kaksi linkkiosoitetta sveitsiläisen tiedustelu everstin Jacques Baudin haastatteluihin. Kannattaa katsoa. Rautaista faktaa sodan alkusyistä ja sen kulusta.
Baud palveli Natossa 2014 – 2019 Sveitsin rauhankumppanuus yhteistyön vuoksi ja seurasi tarkkaan Itä-Euroopan ja varsinkin Ukrainan tapahtumia. Baud on kirjoittanut Ukrainasta kaksi kirjaa.
https://www.youtube.com/live/1cHIyuBifY4
https://youtu.be/8phwlbmxJuM?si=NqNAtd3YWbJpJ_8n
Kiitos linkeistä!