YK:n New Yorkin toimiston johtajan Craig Mokhiberin erokirje

Arvoisa YK:n ihmisoikeusvaltuutettu, 

Tämä on viimeinen virallinen viestini teille YK:n ihmisoikeusvaltuutetun New Yorkin toimiston johtajana. 

Kirjoitan tätä hetkellä, jolloin maailma ja monet kollegamme ovat hyvin ahdistuneita. Jälleen kerran näemme kansanmurhan kehittyvän silmiemme edessä, ja palvelemamme organisaatio näyttää voimattomalta pysäyttämään sitä. Minulle ihmisenä, joka on työskennellyt intensiivisesti Palestiinan ihmisoikeuksien parissa 1980-luvulta lähtien, joka asui Gazassa ihmisoikeuskonsulttina 1990-luvulla ja joka on palvellut ihmisoikeuksia maassa useita kertoja ennen ja jälkeen, tällä on syvä henkilökohtainen merkitys. 

Työskentelin näillä YK:n alueilla myös tutsojen, Bosnian muslimien, jesidien ja rohingyojen kansanmurhien aikana. Kaikissa näissä tapauksissa, kun pöly oli laskeutunut puolustuskyvyttömään siviiliväestöön kohdistettujen kauhujen ylle, kävi tuskallisen selväksi, että olimme epäonnistuneet velvollisuudessamme – velvollisuutemme on estää massiiviset julmuudet, suojella heikkoja ja saattaa syylliset vastuuseen. Sama koski palestiinalaisten peräkkäisiä murha- ja vainoaaltoja koko Yhdistyneiden Kansakuntien olemassaolon ajan. 

Arvoisa komission jäsen, olemme jälleen epäonnistuneet. 

Ihmisoikeusjuristina, jolla on yli kolmen vuosikymmenen kokemus alalta, tiedän, että kansanmurhan käsitettä on usein käytetty poliittisesti väärin. Palestiinalaisiin tällä hetkellä kohdistuva verilöyly, joka juontaa juurensa etnis-nationalistisesta siirtomaasiirtokuntalaisten mentaliteetista ja on jatkoa heidän vuosikymmeniä jatkuneelle järjestelmälliselle karkotukselleen ja etniselle puhdistukselleen, joka perustuu yksinomaan heidän asemaansa arabeina ja johon liittyy Israelin hallituksen ja armeijan johtavien jäsenten nimenomaisia aiejulistuksia, ei kuitenkaan jätä sijaa epäilyksille tai keskustelulle.

Gazassa koteja, kouluja, kirkkoja, moskeijoita ja terveyskeskuksia vandalisoidaan ja tuhansia siviilejä murhataan. Länsirannalla, myös miehitetyssä Jerusalemissa, koteja takavarikoidaan ja jaetaan uudelleen puhtaasti rodullisten rajojen perusteella, ja siirtokuntalaisten raakoja joukkovainoja seuraa Israelin sotilasyksiköt. Apartheid vallitsee koko maassa. 

Tämä on erinomainen esimerkki kansanmurhasta. Eurooppalaisen, etnonationalistisen uudisasukkaiden siirtomaaprojektin viimeinen vaihe Palestiinassa on alkanut, kun jäljellä olevat jäänteet alkuperäisestä palestiinalaisesta elämästä on hävitetty Palestiinasta.

Lisäksi Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja suuren osan Eurooppaa hallitukset ovat osallisia tähän hirvittävään hyökkäykseen. Nämä hallitukset eivät ainoastaan laiminlyö sopimusvelvoitteitaan ”kunnioittaa” Geneven yleissopimuksia. He myös toimittavat aktiivisesti aseita hyökkäykseen, tarjoavat taloudellista ja tiedustelutukea sekä tarjoavat poliittista ja diplomaattista suojaa Israelin julmuuksille. 

Tämän mukaisesti länsimaiset korporaatiomediat, jotka ovat yhä enemmän valittuja ja lähellä valtiota, ovat avoimessa ristiriidassa YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 20 artiklan kanssa epäinhimillistämällä jatkuvasti palestiinalaisia, mahdollistaen siten kansanmurhan ja levittäen sotapropagandaa ja levittäen kansallista, rodullista tai uskonnollista vihaa, joka ruokkii syrjintää, vihamielisyyttä ja väkivaltaa. Yhdysvalloissa toimiva sosiaalinen media tukahduttaa ihmisoikeuspuolustajien äänet ja vahvistaa samalla Israelia tukevaa propagandaa.

Internet-trollit ja GONGOS (hallituksen ylläpitämät kansalaisjärjestöt) ahdistelevat ja panettelevat ihmisoikeuspuolustajia, ja länsimaiset yliopistot ja työnantajat työskentelevät heidän kanssaan rangaistakseen niitä, jotka uskaltavat puhua julmuuksia vastaan. Tämän kansanmurhan jälkeen myös nämä toimijat on saatettava vastuuseen, kuten tapahtui vihaa lietsovan radioaseman Radio-Télévision Libre des Mille Collines luojille Ruandassa. 

Näissä olosuhteissa meidän on organisaationa enemmän kuin koskaan toimittava periaatteellisesti ja tehokkaasti. Emme kuitenkaan ottaneet tätä haastetta vastaan. Yhdysvaltojen myöntymättömyys esti jälleen kerran turvallisuusneuvoston toiminnan; YK:n pääsihteeriä arvostellaan lievästi, ja rankaisemattomuutta puolustava järjestäytynyt virtuaalinen verkosto hyökkää jatkuvasti ihmisoikeusmekanismejamme vastaan halventavilla tavoilla. 

Oslon kuvitteelliset ja suurelta osin epärehelliset lupaukset ovat vuosikymmenien ajan estäneet järjestöä sen tärkeimmästä velvollisuudesta puolustaa kansainvälistä oikeutta, kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja YK:n peruskirjaa. Mantrasta ”kahden valtion ratkaisusta” on tullut avoin vitsi Yhdistyneiden Kansakuntien käytävillä sekä sen tosiasiallisen toteutumattomuuden vuoksi että siksi, että se ei puolusta lainkaan palestiinalaisten luovuttamattomia ihmisoikeuksia. 

Niin kutsuttu Lähi-idän kvartetti on rappeutunut viikunanlehdeksi, koska se ei tee mitään ja alistuu julmaan status quoon. ”Asianomaisten osapuolten välisten sopimusten” huomioon ottaminen – kansainvälisen oikeuden noudattamisen sijaan – on aina ollut avoin juoni, jonka tarkoituksena on vahvistaa Israelin valtaa miehitettyjen ja karkotettujen palestiinalaisten oikeuksiin. 

Arvoisa komission jäsen, liityin tähän järjestöön 1980-luvulla, koska pidin sitä periaatteellisena, normeihin perustuvana instituutiona, joka oli yksiselitteisesti ihmisoikeuksien puolella jopa tapauksissa, joissa voimakas Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Eurooppa eivät olleet puolellamme. Vaikka oma hallitukseni, sen alaiset instituutiot ja suuri osa Yhdysvaltain mediasta edelleen tukivat tai oikeuttivat apartheidia Etelä-Afrikassa, Israelin sortoa ja Keski-Amerikan kuolemanpartioita, Yhdistyneet Kansakunnat puolusti näiden maiden sorrettuja kansoja. Meillä oli kansainvälinen oikeus puolellamme. Meillä oli ihmisoikeudet puolellamme. Meillä oli periaatteita. Auktoriteettimme perustui rehellisyyteemme. Mutta se on ohi. 

Viime vuosikymmeninä merkittävät osat Yhdistyneistä Kansakunnista ovat antautuneet Yhdysvaltojen vallalle ja Israelin lobbauksen pelolle, pettäneet nämä periaatteet ja hylänneet kansainvälisen oikeuden. Tällä on ollut korkea hinta, eikä vähiten siksi, että olemme menettäneet maailmanlaajuisen uskottavuutemme. Palestiinan kansa kärsi kuitenkin suurimmat tappiot epäonnistumisemme vuoksi. On henkeäsalpaavaa historiallista ironiaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin samana vuonna, kun Nakba kohdistettiin Palestiinan kansaan. Kun juhlimme ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 75. vuosipäivää, meidän olisi hyvä luopua vanhasta kliseestä, jonka mukaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen hyväksyminen johtuu aiempina vuosina tehdyistä julmuuksista, ja myöntää, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus näki päivänvalon rinnakkain yhden 20. vuosisadan kauhistuttavimmista kansanmurhista: Palestiinan tuhoamisen.

Tietyssä mielessä kirjoittajat lupasivat ihmisoikeudet kaikille muille ihmisille paitsi Palestiinan kansalle. Muistakaamme myös, että YK: n järjestössä itsessään on perisynti siitä, että se teki palestiinalaisten karkottamisen mahdolliseksi. He ovat ratifioineet eurooppalaisen siirtomaasiirtokuntahankkeen, joka on ottanut palestiinalaisten maata ja antanut sen kolonialisteille. Meillä on paljon sovitettavaa. 

Mutta polku sovitukseen on selvä edessämme. Voimme oppia paljon siitä perusasenteesta, joka on nähty viime päivinä kaupungeissa ympäri maailmaa, joissa ihmiset nousevat joukoittain kansanmurhaa vastaan, vaikka heitä uhataan pahoinpitelyillä ja pidätyksillä. Palestiinalaiset ja heidän liittolaisensa, kaikkien raitojen ihmisoikeuksien puolustajat, kristilliset ja muslimijärjestöt sekä edistykselliset juutalaiset äänet, jotka sanovat: ”Ei meidän nimessämme”, näyttävät tietä. Meidän on vain noudatettava niitä. 

Eilen, vain muutaman kadun päässä, tuhannet juutalaiset ihmisoikeusaktivistit valtasivat New Yorkin päärautatieaseman. He asettuivat Palestiinan kansan puolelle ja vaativat Israelin tyrannian lopettamista, monet vaarassa tulla pidätetyksi. Tällä tavoin he ovat paljastaneet Israelin hasbara-propagandan, vanhan antisemitistisen topon, että Israel jotenkin edustaa juutalaista kansaa. Ei ole. Ja siksi Israel on yksin vastuussa rikoksistaan. Se on syytä toistaa tässä vaiheessa, vaikka Israelin lobbausryhmä väittääkin päinvastaista: Israelin ihmisoikeusloukkauksiin kohdistuva kritiikki ei ole sen antisemitististä kuin Saudi-Arabian ihmisoikeusloukkausten kritiikki on islamofobista, Myanmarin ihmisoikeusloukkausten kritiikki on buddhalaisuuden vastaista tai Intian ihmisoikeusloukkausten kritiikki hinduvastaista. Jos he yrittävät hiljentää meidät panettelulla, meidän on korotettava äänemme, ei hiljennyttävä. Arvoisa komission jäsen, luotan siihen, että olette samaa mieltä siitä, että juuri tätä tarkoitetaan totuuden kertomisella vallanpitäjille. 

Näen kuitenkin toivoa myös niissä YK:n osissa, jotka kieltäytyivät kyseenalaistamasta järjestön ihmisoikeusperiaatteita huolimatta niihin kohdistetusta valtavasta painostuksesta. Riippumattomat erityisraportoijamme, tutkintakomissiomme ja YK:n sopimuselinten asiantuntijat jatkavat useimpien henkilöstömme jäsenten rinnalla palestiinalaisten ihmisoikeuksien puolustamista silloinkin, kun muut YK:n osat – jopa korkeimmalla tasolla – ovat häpeällisesti antaneet periksi vallalle.

Ihmisoikeusnormien ja -normien valvojana YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolla (OHCHR) on erityinen velvollisuus puolustaa näitä normeja. Mielestäni velvollisuutemme on saada äänemme kuuluviin – YK:n pääsihteeristä äskettäin palkattuun YK:n henkilöstön jäseneen ja koko YK:n järjestelmään – ja vaatia, että Palestiinan kansan ihmisoikeuksista ei keskustella, niistä ei neuvotella eikä tässä tehdä kompromisseja sinisen lipun alla. 

Miltä YK:n normeihin perustuva kanta sitten näyttäisi? Mitä me edustaisimme, jos ottaisimme vakavasti retoriset viittauksemme ihmisoikeuksiin, kaikkien ihmisten tasa-arvoon, rikoksentekijöiden vastuuseen, uhreille maksettaviin korvauksiin, heikkojen suojeluun ja oikeudenhaltijoiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, sillä he kaikki ovat oikeusvaltioperiaatteen alaisia?

Mielestäni vastaus on yksinkertainen – jos katsomme sen propagandasumun taakse, joka hämärtää näkemyksen oikeudenmukaisuudesta, johon me kaikki olemme sitoutuneet, se on rohkeutta karistaa pois pelko ja alistuminen voimakkaille valtioille sekä tahto tarttua ihmisoikeuksien ja rauhan lippuun. Tämä on tietenkin pitkäaikainen hanke ja huomattava ponnistus. Mutta meidän on aloitettava nyt tai antauduttava sanoinkuvaamattomalle kauhulle. Näen kymmenen tärkeää kohtaa. 

1. Oikeutettu toiminta: Ensinnäkin meidän on YK:ssa hylättävä epäonnistunut ja suurelta osin valheellinen Oslon paradigma, sen kuvitteellinen kahden valtion ratkaisu, sen kyvytön ja rikoskumppani Lähi-idän kvartetti ja kansainvälisen oikeuden alistaminen oletetun tarkoituksenmukaisuuden määräyksille. Kantojemme on perustuttava tinkimättömästi kansainvälisiin ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen oikeuteen.

2. Näkemyksen selkeys: Meidän on lakattava käyttämästä tekosyytä, että kyseessä on vain kahden sotivan osapuolen välinen konflikti maasta tai uskonnosta, ja tunnustettava tilanteen todellisuus, nimittäin se, että suhteettoman voimakas valtio kolonisoi, vainoaa ja riistää alkuperäiskansoja heidän etnisen alkuperänsä perusteella.

3. Ihmisoikeuksiin perustuva valtio: Meidän on tuettava yhden demokraattisen ja maallisen valtion perustamista koko historialliseen Palestiinaan, jossa kristityillä, muslimeilla ja juutalaisilla on yhtäläiset oikeudet, ja siten syvästi rasistisen uudisasukasvaltion ja siirtomaahankkeen purkamista ja lopetettava apartheid koko maassa.

4. Meidän on keskitettävä uudelleen kaikki YK:n ponnistelut ja voimavarat apartheidin torjuntaan, kuten teimme 1970- ja 1980-luvuilla sekä 1990-luvun alussa.

5. Meidän on vahvistettava ja vaadittava paluuoikeutta ja täysimääräisiä korvauksia kaikille palestiinalaisille ja heidän perheilleen, jotka asuvat tällä hetkellä miehitetyillä alueilla, Libanonissa, Jordaniassa, Syyriassa ja diasporassa eri puolilla maailmaa.

6. Totuus ja oikeus Meidän on vaadittava siirtymäkauden oikeusprosessia, joka perustuu vuosikymmenien tutkimukseen, tutkimuksiin ja raportteihin totuuden dokumentoimiseksi ja kaikkien rikoksentekijöiden vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, korvauksia kaikille uhreille ja korvauksia dokumentoidusta epäoikeudenmukaisuudesta.

7. Meidän on vaadittava, että alueelle lähetetään hyvin varustetut YK:n suojelujoukot, joilla on vahva ja pysyvä mandaatti suojella siviilejä Jordan-joen ja Välimeren välillä.

8. Aseistariisunta Meidän on puolustettava Israelin valtavien ydinasevarastojen sekä kemiallisten ja biologisten aseiden varastojen poistamista ja tuhoamista, jotta konflikti ei johda alueen ja mahdollisesti sen ulkopuolisen tuhon tuhoutumiseen.

9. Meidän on tunnustettava, että Yhdysvallat ja muut länsivallat eivät ole uskottavia välittäjiä vaan pikemminkin itse konfliktin osapuolia, jotka yhdessä Israelin kanssa jakavat vastuun palestiinalaisten oikeuksien loukkauksista, ja meidän on kohdeltava niitä sen mukaisesti.

10. Meidän on avattava ovemme ja YK:n pääsihteeristön ovet sepposen selälleen lukuisille palestiinalaisille, israelilaisille, juutalaisille, muslimeille ja kristityille ihmisoikeuksien puolustajille, jotka osoittavat solidaarisuutta Palestiinan kansalle ja sen ihmisoikeuksille. Meidän on myös pysäytettävä Israelin lobbaajien hillitön virta YK:n ylempien työntekijöiden oville, jotka kannattavat sodan, vainon, apartheidin ja rankaisemattomuuden jatkamista ja panettelevat ihmisoikeuksien puolustajiamme heidän periaatteellisesta palestiinalaisten oikeuksien puolustamisestaan. 

Tämän saavuttaminen vie vuosia, ja länsivallat taistelevat meitä vastaan joka askeleella. Meidän on siis oltava sinnikkäitä. Lyhyellä aikavälillä meidän on pyrittävä välittömään tulitaukoon ja lopetettava Gazan pitkäaikainen piiritys. Meidän on vastustettava etnisiä puhdistuksia Gazassa, Jerusalemissa, Länsirannalla ja muualla, meidän on dokumentoitava Gazan kansanmurha, meidän on autettava tarjoamaan palestiinalaisille kattavaa humanitaarista apua ja jälleenrakennusapua. Meidän on pidettävä huolta traumatisoituneista kollegoistamme ja heidän perheistään, ja meidän on tehtävä kaikki inhimillisesti mahdollinen saavuttaaksemme periaatteellisen kannan YK:n poliittisissa toimistoissa. 

YK:n tähänastinen epäonnistuminen Palestiinassa ei ole meille syy perääntyä. Sen pitäisi pikemminkin antaa meille rohkeutta siirtyä menneisyyden epäonnistuneen paradigman yli ja lähteä periaatteellisemmalle kurssille.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistona liittykäämme rohkeasti ja suoraselkäisesti apartheidin vastaiseen liikkeeseen, maailma kasvaa ja lisätkäämme logomme Palestiinan kansan yhtäläisten oikeuksien lippuun. Maailma tarkkailee. Olemme kaikki vastuussa siitä, missä olimme tällä historian ratkaisevalla hetkellä. Olkaamme oikeudenmukaisuuden puolella. 

Kiitos, arvoisa korkea komissaari Volker, että kuuntelitte viimeisen vetoomukseni työpöydältäni. Lähden toimistosta muutaman päivän kuluttua viimeisen kerran, yli kolmen vuosikymmenen palveluksen jälkeen. Mutta älä epäröi ottaa minuun yhteyttä, jos voin olla hyödyksi tulevaisuudessa. 

Kunnioittavasti
Craig Mokhiber 

Teksti englanniksi.