Sodan tuhoja Kiovassa Venäjän pommituksen seurauksena. Kuva on vuodelta 2025.

Ukrainan sota eskaloitumassa

Venäjä iski viikonloppuna kovaa Ukrainaan eri ohjuksin. Massiivisessa iskussa käytettiin Oreshnik-järjestelmää, Iskandereita, Kinzhaleja ja Zirkon-ohjuksia. Iskujen sanotaan kohdistuneen ”Ukrainan armeijan komentolaitoksiin”. Jäi epäselväksi, miten merkittävää tuhoa iskuilla saavutettiin.

Onkin todennäköisempää, että iskuilla pyrittiin aivan muuhun, kuin tuhoamaan joitain maakohteita tai kolme autotallia Bila Tserkvassa. Sen sanottiin olevan myös kostoisku, mutta oletan senkin olevan toisarvoinen asia tässä, vaikka en sinänsä epäile Venäjän hallinnon kostonhalua jo pidemmältä ajalta.

Oreshnik ammuttiin Bila Tserkvaan, jossa on vanha sotilaslentokenttä. Jotkin tahot ovat väittäneet, että siellä olisi koottu drooneja, mutta asia ei ole merkityksellinen, koska Oreshnikissa ei ollut taistelukärkiä. Kolme autotallia olisi voitu tuhota myös Shahedeilla.

Tämän iskun tarkoitus, samoin kuin aiempien Oreshnik-iskujen, oli välittää sekä Kiovalle että Euroopalle viesti, että lännen ilmapuolustusjärjestelmät eivät voi siepata tätä ohjusta ja että ydinaseilla varustettuna se voisi aiheuttaa jättimäistä tuhoa.

Ukraina ei kyennyt ampumaan viikonloppuna alas kuin muutaman Iskanderin, mutta niistäkin suurin osa tuli läpi. Kaikki muut ballistiset ohjukset jäivät torjumatta. On ilmiselvää, että vaikka torjuntaraketteja olisikin, niin Oreshnikin lisäksi myöskään hypersoonisia Zirkoneja ei kyetä torjumaan. Myös Kinzhalit tulivat tällä kertaa kaikki puolustuksen läpi.

Ukrainalla on iso ongelma. Läntiset ilmatorjuntaohjukset eivät joko kykene puolustamaan Kiovaa tai raketteja ja järjestelmiä ei yksinkertaisesti ole. Olen maininnut aiemminkin, että Iranin sota syö USA:n Patriot-järjestelmät ja ohjukset.

Tilanne on siis muuttunut ja siinä on kaksi oleellista seikkaa: Ukrainan ilmapuolustusresurssipulaa ei kyetä lyhyellä aikavälillä ratkaisemaan ja venäläisten ohjustuotanto on mitä ilmeisemmin kasvussa, eli sillä on mahdollisuus ampua useampia kymmeniä ballistisia ohjuksia kerralla ja lyhyemmän ajan sisällä.

Ukrainan ilmavoimien mukaan Venäjä synkronoi ohjusten laukaisun eri suunnista samanaikaisesti Ukrainan ilmatilaan ja ylikuormittaa näin maan ilmapuolustusjärjestelmiä. Erityisesti Zirkon-ohjukset muodostavat nyt erityisen uhan: venäläiset voivat käyttää niitä paitsi Krimiltä myös pohjoisesta, mikä lyhentää merkittävästi lentoaikaa kohteisiin, mukaan lukien Kiovaan.

”Oreshnik-tuotantoa on myös kasvatettu, mikä tarkoittaa sitä, että jatkossa tällaisia iskuja tullaan näkemään useammin. Koska niitä ammutaan ilman taistelukärkiä, on niiden merkitys lähinnä poliittinen ja psykologinen. ”

Oreshnik-tuotantoa on myös kasvatettu, mikä tarkoittaa sitä, että jatkossa tällaisia iskuja tullaan näkemään useammin. Koska niitä ammutaan ilman taistelukärkiä, on niiden merkitys lähinnä poliittinen ja psykologinen. Jokainen Oreshnik on ns. potentiaalinen ydintuhonaiheuttaja.

Euroopan johto ehti tietysti tuomitsemaan iskut ”holtittomaksi ydinsodan partaalla tasapainotteluksi” ja he perustelivat Venäjän toimet sillä, että Ukrainalla menee sodassa paremmin kuin koskaan ja Venäjä on siksi epätoivoinen. Iso-Britannian sotilastiedustelu on sanonut, että yhtä kuollutta tai haavoittunutta ukrainalaissotilasta kohden haavoittuu tai kuolee kuusi venäläistä sotilasta. Presidentti Alexander Stubb ilmoitti, että yhtä ukrainalaista kohden rintamalla kaatuu jopa kahdeksan venäläistä.

Rintamalinja on murentunut rikkinäisiksi vyöhykkeiksi

En tiedä luvuista ja niiden todenperäisyydestä, mutta rintamatilanne ei ole Venäjälle varmasti paras mahdollinen tällä hetkellä, mutta sama koskee myös ukrainalaisia. Rintamalinjaa ei käytännössä enää ole. Se on murentunut rikkinäisiksi vyöhykkeiksi, joissa kumpikin osapuoli käyttää drooneja ja pelää ”etsi ja iske” -peliä. Liikkuminen on käytännössä mahdotonta joka suuntaan. Tästä syystä Venäjän eteneminen kohdistuu pääasiassa vain Donbassin alueen haltuunottoon ja Venäjä kykenee ylläpitämään lentopommeilla painetta aktiivisesti yllä.

Venäjän nykyisten ohjusiskujen tarkoituksena on näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan: Jos ette suostu rauhaan, tulemme iskemään isoihin kaupunkeihin enemmän, useammin ja suuremmalla tuhoteholla. Tai emme sulje pois ydinaseen käyttöä, jos Moskovaan tai ylipäätään Venäjälle hyökätään Nato-maista droonein tai Nato avustaa Ukrainaa iskemään Venäjän isoihin kaupunkeihin ballistisin raketein.

Tässä ei ole kyse siitä, että Venäjä olisi altavastaaja, vaan turhautumisesta sotaan ja sen päättämisen vaikeuteen. Euroopan johtajat pyrkivät luomaan kuvaa, jossa Ukrainalla menisi muka hyvin. Ei mene, vaan sota tulee nyt niin Kiovaan kuin muihinkin suuriin kaupunkeihin toden teolla.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on jo ilmoittanut USA:lle, että Venäjä käynnistää nyt systemaattiset iskut Kiovan ”sotilaskohteisiin”, mikä tarkoittaa käytännössä iskuja Ukrainan hallinnon rakennuksiin. Päätöstä helpottaa se, ettei Ukraina kykene torjumaan iskuja ja Venäjän ohjustuotanto on mitä ilmeisimmin saatu nyt sen näkökulmasta tyydyttävälle tasolle. Jokainen Ukrainan isku kostetaan pahemmalla vastaiskulla.

”Monet ukrainalaiset paikallishallinnon edustajat Kiovassa ovat jo ehtineet sanoa, että sota pitää nyt lopettaa. Nämä toiveet menevät todennäköisesti kuuroille korville, sillä EU-johto ja Zelensky eivät aio ottaa askeleita kohti Venäjän vaatimuksia.”

Monet ukrainalaiset paikallishallinnon edustajat Kiovassa ovat jo ehtineet sanoa, että sota pitää nyt lopettaa. Nämä toiveet menevät todennäköisesti kuuroille korville, sillä EU-johto ja Zelensky eivät aio ottaa askeleita kohti Venäjän vaatimuksia. Se voi tarkoittaa Kiovan hidasta tuhoutumista ja muuttumista raunioläjiksi. Venäjä osoittaa tämän suoraan.

En edelleenkään saa tästä sellaista ”voittoa”, josta presidentti Alexander Stubb kertoo. Lauantaina Stubb sanoi, että Venäjän tavoitteena oli tehdä Ukrainasta venäläinen, mutta että siitä tulikin eurooppalainen. Valitettavasti Ukraina on ja pysyy jakautuneena, niin kielellisesti, uskonnollisesti kuin kulttuurisestikin. Esimerkiksi valkovenäläinen rap-artisti Maksim Korzh esiintyi lauantaina Bukarestissa. Paikalla oli 40 000 venäjänkielistä Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Moldovasta, Baltiasta ja mm. Puolasta.

Pian Stubb esitti, että Venäjän oli tarkoitus välttää Naton laajentuminen, mutta Suomesta ja Ruotsista tulikin Nato-jäseniä. Venäjän tavoite oli välttää Ukrainan liittyminen Natoon ja siinä se on onnistunut. Suomi ja Ruotsi katsotaan oheisvahingoiksi, ja tästä Suomi joutuu vielä tietysti vastaamaan, mikä on meille vahingollista.

Kukaan ei aloita ydinsotaa Suomen tai Baltian takia

Entä jos Oreshnikkeja ammutaan kohta Helsinkiin? Rajan ylihän ei kukaan ole droonien vuoksi tulossa perinteisin asevoimin, mutta Suomen ja Baltian maita voidaan uhata loputtomiin muiden keinojen avulla. Aivan kuten muitakin Venäjän naapureita. Saattaa olla vain ajan kysymys, milloin Venäjä testaa Naton viidettä artiklaa; USA:ta tietysti etukäteen varoittaen. Jos Ukraina antaa tällaiseen syyn, esimerkiksi lähettämällä drooneja Nato-maiden ilmatilassa, Venäjä saattaa siihen vastata.

Kukaan ei aloita ydinsotaa Suomen tai Baltian takia, eikä kukaan lähetä joukkoja Venäjälle, koska se on mahdoton ajatus; mutta Suomi-saari voidaan pysäyttää milloin hyvänsä, jos halutaan, jolloin tänne ei tule ketään, eikä täältä poistu kukaan. Kyseessä on tiedostettu maariski, josta kukaan ei uskalla puhua ääneen, koska sen jälkeen kukaan ei antaisi Suomelle enää lainaa tai se maksaisi meille maltaita. Sama koskee Baltian maita.

Edelleen Stubb katsoo, että Venäjä olisi tavoitellut Euroopan puolustusmenojen pitämistä matalalla, mutta nyt ne nousevat viiteen prosenttiin. Venäjä suhtautuu lähinnä ihmetellen tällaiseen konkurssikypsään menettelytapaan. Venäjän tavoite on juuri se, että länsi pistäisi kaikki varansa muuhun kuin kansalaisten hyvinvointiin, koska se uskoo EU:n kaatuvan ja yksittäisten maiden ryhtyvän poliittiseen kapinaan, kun ihmisten kestokyky saavuttaa jonkin pisteen loputtomassa kurjistumiskierteessä.

Kulutussota jatkuu

Venäjä on jo valitettavasti voittanut Ukrainan. Nyt on kyse enää siitä, että kulutussota saavuttaa sellaisen pisteen, jossa Ukrainan kansa alkaa vaatia sodan lopettamista. Koska EU-maat eivät anna sodan loppua, jatkaa Venäjä Ukrainan isojen kaupunkien hallintorakennusten tuhoamista niin kauan, että tilanne kypsyy rauhaan. Se jättää jälkeensä nykyistäkin tuhoutuneemman Ukrainan, jolloin jälleenrakentamisen kustannukset voivat kasvaa mielikuvitukselliseksi.

Samalla Venäjä näyttää Euroopalle, että mitä tapahtuu, jos sota eskaloituu Venäjän ja Nato-maiden väliseksi sodaksi. Venäjä voi iskeä konventionaalisesti, minne hyvänsä Itä- ja Pohjois-Eurooppaan, milloin vain, eikä ohjuksia kyetä estämään. Samalla se myös kertoo, että jos lännestä isketään Moskovaan, hintana voi olla satoja tuhansia kuolleita missä hyvänsä.

Ja koska Venäjä ei halua muiden ydinasevaltioiden kanssa ydinsotaa, se tulee käyttämään naapureitaan asiassa panttivankeina. Se tarkoittaa sitä, että Venäjä voi iskeä ohjuksin minkä tahansa naapurin maaperälle ja sanoa, että seuraavassa on ydinlataus. Suomen pitäisi viimeistään nyt ymmärtää, että me olemme joutumassa Baltian tavoin pelinappuloiksi johonkin sellaiseen, mihin emme halua. Tämä olisi vältetty ilman Nato-jäsenyyttä.

Tätä taustaa vasten on aivan selvää, ettei Venäjä hyväksy Suomen päämiestä neuvotteluosapuoleksi Ukrainaan tai muihinkaan EU:n ja Venäjän väleihin liittyvissä asioissa. Suomi teki itsestään altavastaajan Venäjään nähden, joten sitä tai sen toiveita ei tulla jatkossakaan ottamaan vakavasti, edes silloin, kun Suomi tulee vastaan kahdenvälisissä asioissa, kuten rajan avaamisessa.

”Vastakkainasettelu ja eskalaatio on saatava loppumaan, koska se on Suomen ainoa keino selvitä tästä ehjänä ja kokonaisena.”

Suomi seisoo sivuraiteella, kirjaimellisesti. Ei ole merkitystä minkä kokoinen armeija meillä on. Tilannetta tullaan hallitsemaan ilmasta käsin. Joudumme rakentamaan niin poliittiset kuin kaupallisetkin suhteet Venäjään kokonaan uusiksi aivan uudenlaisessa kansainvälisessä ja geopoliittisessa tilanteessa. Turvallisuuden osalta se tarkoittaa sitä, että suhteet Venäjään on oltava parhaalla mahdollisella tasolla, jos haluamme välttää panttivankitilanteen.

Nyt olisi tärkeintä välttää asetelma, että Ukrainan häviöstä tulee meidänkin häviömme. Ukrainasta on kuitenkin tehty omasta toimestamme meidänkin asiamme, joten mielikuvalta tuskin vältytään. Näyttää asetelma sitten miltä tahansa, Suomi ei voi jäädä sivuraiteelle ikuisesti. Se vaatii yhteyksien palauttamista ja suhteiden normalisoimista Venäjän kanssa. Näitä suhteita pitää alkaa rakentamaan nyt, jotta olisimme parhaassa mahdollisessa tilanteessa, kun Ukrainaan rauha tulee.

Vastakkainasettelu ja eskalaatio on saatava loppumaan, koska se on Suomen ainoa keino selvitä tästä ehjänä ja kokonaisena.

Kirjoittaja on Naapuriseura ry:n puheenjohtaja.

Kuva: State Emergency Service of Ukraine, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY 4.0

4 kommenttia julkaisuun “Ukrainan sota eskaloitumassa

  1. Saksalainen Kiel-instituutti on laskenut paljonko Ukraina on saanut rahallista tukea neljän sotavuoden ajalta suhteutettuna v. 2021 BKT:hen. Pohjoismaat ja baltit ovat kaikki kärjessä. Suomen osuus on 1,76 prosenttia ja muiden Pohjoismaiden vielä tuplasti enemmän, Norjan kolminkertainen. Erona on kuitenkin se, että Suomi joutuu ottamaan velkaa voidakseen lahjoittaa rahaa kun naapurit maksavat omista varoistaan. Jos taulukkoa katsoo tarkemmin voi havaita, että Välimeren maat kaikki antavat vain kymmenyksen siitä mitä Suomi. Eli jos EU tarvitsee välittäjää sellainen löytyy mieluummin tältä suunnalta.

    Erikoista tämä Suomen presidentin logiikka, jos sitä sellaiseksi voi sanoa. Kun Ukraina estettiin liittymästä Natoon niin Suomi pääsikin livahtamaan sinne. Ja varmemman vakuudeksi Suomi aikoo laittaa viisi prosenttia kansantuotteestaan asevarusteluun. Nato-jäsenyys ja rahan kylväminen aseisiin ovat ikäänkuin aksiomaattisesti hyviä asioita, niinkö ? Miten Suomi aikoo pärjätä huimasti kehittyvälle Aasialle ? Laiminlyömällä koulutuksen ja tutkimuksen ja hankkimalla Yhdysvalloista ja Israelista romurautaa ?

    CIA:n entiset analyytikot ovat kovasti toista mieltä kuin Suomen presidentti siitä mitkä ovat uhriluvut Ukrianan sodan osapuolten kesken. Mutta rivien välistä paistaa ilkeästi sodan päätavoite niillä jotka kehuvat Ukrainan menestystä. Päätavoite on Venäjän heikentäminen ja sen vuoksi sotaa halutaan pitkittää niin kauan kuin voidaan.

    Kiovan vallan kaapanneita voimia vastaan käytävässä sodassa Venäjä ei tule käyttämään ydinaseita. Ensinnäkin Kiovan hallinto ei kykene muodostamaan eksistentaalista uhkaa vaikka se terrorisoisikin siviilialueita yhä enemmän. Toiseksi Kiovan hallinto ei välitä omasta kansastaan vähääkään. Jos olisi välittänyt se olisi jo aikoja sitten solminut rauhan. Sodan tässä vaiheessa ydinaseen käyttö olisi sen sijaan sille mitä suurin propagandavoitto eikä sellainen siitäkään syystä voi tulla kysymykseen. Mutta mitä avoimemmaksi Saksan myötävaikutus tulee voi jossain tulla raja vastaan. Rheinmetallin tai jonkun muun varustelujätin laitokset voidaan pistää sileäksi.

  2. Paljon ajatuksia herättävä analyysi. Kirjaan niistä joitain. Luullakseni Venäjän iskut Kiovaan ovat vastaus mm. siihen, kun Ukraina surmasi kouluun 21 opiskelijaa, joista 18 oli tyttöjä. Eloon jääneitä loukkaantuneita taisi olla kuutisenkymmentä. Toinen syy oli ja on arvatenkin Venäjän sisäinen kritiikki, joka vaati kovempia otteita jo ennen koulusurmia.

    Venäjän tavoitteisiin kuulu muu kuin Donbassin haltuunotto; venäläismielisen alueen, joka liittyi Venäjään kansanäänestyksillä. Vallankaappauksen jälkeen Venäjä halusi turvata vain Krimin hallinnan, koska sen menettäminen vihamieliselle Natolle olisi ollut Venäjälle katastrofi. Minskin sopimuksilla Venäjä oli valmis jättämään Donetskin ja Luganskin autonomisina alueina Ukrainalle. Lännen ilmaistua haluttomuutensa turvallisuussopimuksiin sekä USA-Naton tukeman Ukrainan voimistuneen armeijan hyökkäysuhan ja alkaneen hyökkäyksen edessä se otti nämä kuitenkin pyynnöstä suojelukseensa. Se olisi riittänyt, mutta vastapuolen rauhantahdottomuuden vuoksi aluevaatimus kasvoi vielä kahdella.

    Aluenäkökulmasta ongelma saattaa jatkua senkin jälkeen, jos Venäjä saa haltuunsa koko Donbassin. Sodan jatkamisella sekä ohjusten ja droonien käytöllä USA-Nato ja Ukraina saattavat pakottaa Venäjän ottamaan haltuunsa entistä isompia alueita (mikä toisaalta sopiikin Venäjälle joidenkin alueiden osalta). Siitäkin on muuten vaikka kuinka kauan, kun Venäjä jo alkoi puhua puskuri- tai turvavyöhykkeistä.

    Venäjä ei halua sotaa Ukrainan ulkopuolelle, mutta on paljon Venäjälle vihamielisiä tahoja, jotka sitä haluavat. Heidän mielestään Hitlerin valloitusretki jäi ikävästi kesken (näin pakostakin ajattelen näiden ajattelevan). Tilanne on siis Venäjälle vakava, eksistentiaalinen. Venäjä ei halua sotaa, mutta se saatetaan pakottaa siihen (kuten tapahtui Ukrainassa). Veikkaan, että Venäjä-vastaiset provokaatiot jatkuvat ja tulevat entistä röyhkeämmiksi, jotta Venäjä saataisiin näyttämään sodan aloittajalta.

    Uskon ja toivon, ettei Venäjä – mahdollista, mutta epätodennäköistä sotatilannetta lukuun ottamatta – tule puuttumaan Suomen oloihin. Se varautuu mahdolliseen hyökkäykseen mm. Suomesta käsin, mutta jättää vahvaan russofobiaan aivopestyn kansan muutoin rypemään omissa liemissään. Ei Venäjä olisi toivonut EU:llekaan – tärkeälle yhteistyö- ja kauppakumppanilleen – mitään pahaa, mutta EU:n sotakiihkon ja liekkeihin leimahtaneen natsihenkisyyden vuoksi asenteiden Venäjällä luulisi muuttuneen.

    Minä en usko Suomen päättäjien kääntyvän Venäjän puoleen muutoin kuin jos tulee pakko tai jos Saksa, ym:t näyttävät esimerkkiä. He ovat aivan liian suomettuneita ja aivan liikaa ryssävihan vallassa tehdäkseen oma-aloitteisesti mitään Suomea hyödyttävää, jos se tarkoittaisi yhteydenottoa venäläisiin (hui kauhea, mikä ajatuskin!).

    1. Tulee näemmä kirjoitusvirheitä, kun korjaa omaa tekstiä eikä sitten tarkista kunnolla. Toisen kappaleen kuuluisi alkaa ”Venäjän tavoitteisiin ei kuulu muu kuin..” Onhan Venäjällä muitakin tavoitteita (demilitarisaatio, denatsifikaatio), mutta tarkoitan tuossa alueellisia tavoitteita, jotka taas lähtevät alueiden sijainnin lisäksi kyseisten alueiden asujaimiston etnisyydestä, kielestä ja ennen muuta Venäjälle myötämielisistä asenteista.

Vastaa