Suur-Suomesta aikanaan haaveilleita on jälkeenpäin kuvattu harvalukuiseksi haihattelijoiden joukoksi. Jatkosodassa he pitivät itseään länsimaisen demokratian puolustajina.
Paskan marjat. Ajatukset suuremmasta Suomesta ja demokratian viemisestä itään tuhoamalla Venäjä oli istutettu jo tavallisten sotilaidenkin päähän. Hiukkasen sotahistoriallisia opuksia lukemalla pääsee sisälle tähän hullunmyllyyn.
WSOY julkaisi vuonna 1942 teoksen Korpisoturit kertovat. Siihen oli koottu rintamalehti Korven Kaiun välityksellä Repolan-Rukajärvenlohkolla kirjoituskilpailun tuloksia. Aiheena oli ”Tämän sodan jännittävin elämykseni”. Ja voi elämän kevät näitä elämyksiä.
Ajatelkaa nyt esimerkiksi mitä korpraaliparka Martti Ruotsalainen tuli suoltaneeksi kynästään:
”Raju taisteluinto kuvastuu jokaisen olemuksesta tänä lähestyvän taistelun hetkenä. Nyt jos milloinkaan, sen täytyy tapahtua. Idän barbarismin täytyy väistyä länsimaisen sivistyksen tieltä. Lännen etuvartio suorittaa suurta tehtäväänsä, ja sen täytyy onnistua.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos me näin emme olisi tehneet? Kohta olisivat nuo idän jättiläislaumat vyöryneet maamme rajojen yli ja tuhannet ja taas tuhannet lentokoneet kylväneet kuolemaa ja kauhua rauhaa rakastavan kansamme keskuuteen. Isänmaan vapaus olisi silloin menetetty ainiaaksi ja länsimainen sivistys olisi lähestynyt loppuaan idän barbaarilaumojen tuhoamana.”
Enempää ei kaverin mielipuolista kerrontaa toinna siteerata. Aivan kuin miekkosen päähän olisi porattu reikä ja johdettu sieltä aivoihin jotain goebbelsmäistä sananrieskaa. Se taisi kuitenkin olla ihan supisuomalaista.
Näin siis rivimiehen kuvatus. Mutta osasivat ne herratkin. KTR 15:llä – kenttätykistörykmentti 15 – oli äänitorvenaan kenttälehti Perussuunta. Siinä julkaistiin rykmentinkomentajan itsenäisyyspäivän puhe 7.12.1942. Karvat nousevat pystyyn hurmahenkistä ehtoollisepistolaa lukiessa:
”Tämä on Inkeriä, jonka onnettomat asukkaat sortaja on koettanut lakaista maailman tuuliin. He ovat lihaa meidän lihastamme, verta meidän verestämme ja luuta meidän luustamme. Sortaja ei ole aikeissaan onnistunut. Vielä elää inkeriläisiä edessämme Nevalle saakka ja sen toisellakin puolella. Meidän tehtävämme on antaa heille takaisin heidän kotikontunsa, niin kuin meidän on suotu tehdä karjalaisille. Tahtoisin tänä hetkenä tunkea jokaiseen täällä olevan sydämeen ja teidän kauttanne kotiseudun tietoisuuteen, että kansamme vapaus on vasta silloin varmistettu ja Pietari hävitetty. Tunnuslauseemme olkoon: Inkeri vapaaksi ja raja Nevalle.”
Jo piti pappi saarnan. Siinä oli sitä Suur-Suomea ja seuraava saman herran horina 23.12.1942 samassa totuuden torvessa, siinä hän viittaa jatkosodan syttymiseen:
”Jumalalle kiitos emme nyt seisoneet yksinämme kuten 1939, jolloin saimme osaksemme vain myötätuntoa. Rinnallamme seisoi Euroopan sivistyksen puolustajana mahtava Saksan kansa.”
Voi jessus ja herran pieksut. Sivistyksen puolustajana! Saksa oli tuohon mennessä vallannut hyökkäyssodalla Hollannin, Belgian, Luxemburgin ja Ranskan sekä Tanskan ja Norjan. Ja Jugoslavian. Ai niin, Kreikka meinasi unohtua. Siinä sitä oli sivistyksen puolustamista.
Ja tämän kaltainenhan meno jatkuu… jatkuu… ja jatkuu.