Suur-Suomesta aikanaan haaveilleita on jälkeenpäin kuvattu harvalukuiseksi haihattelijoiden joukoksi. Jatkosodassa he pitivät itseään länsimaisen demokratian puolustajina.
Paskan marjat. Ajatukset suuremmasta Suomesta ja demokratian viemisestä itään tuhoamalla Venäjä oli istutettu jo tavallisten sotilaidenkin päähän. Hiukkasen sotahistoriallisia opuksia lukemalla pääsee sisälle tähän hullunmyllyyn.
WSOY julkaisi vuonna 1942 teoksen Korpisoturit kertovat. Siihen oli koottu rintamalehti Korven Kaiun välityksellä Repolan-Rukajärvenlohkolla kirjoituskilpailun tuloksia. Aiheena oli ”Tämän sodan jännittävin elämykseni”. Ja voi elämän kevät näitä elämyksiä.
Ajatelkaa nyt esimerkiksi mitä korpraaliparka Martti Ruotsalainen tuli suoltaneeksi kynästään:
”Raju taisteluinto kuvastuu jokaisen olemuksesta tänä lähestyvän taistelun hetkenä. Nyt jos milloinkaan, sen täytyy tapahtua. Idän barbarismin täytyy väistyä länsimaisen sivistyksen tieltä. Lännen etuvartio suorittaa suurta tehtäväänsä, ja sen täytyy onnistua.
Mitä olisikaan tapahtunut, jos me näin emme olisi tehneet? Kohta olisivat nuo idän jättiläislaumat vyöryneet maamme rajojen yli ja tuhannet ja taas tuhannet lentokoneet kylväneet kuolemaa ja kauhua rauhaa rakastavan kansamme keskuuteen. Isänmaan vapaus olisi silloin menetetty ainiaaksi ja länsimainen sivistys olisi lähestynyt loppuaan idän barbaarilaumojen tuhoamana.”
Enempää ei kaverin mielipuolista kerrontaa toinna siteerata. Aivan kuin miekkosen päähän olisi porattu reikä ja johdettu sieltä aivoihin jotain goebbelsmäistä sananrieskaa. Se taisi kuitenkin olla ihan supisuomalaista.
Näin siis rivimiehen kuvatus. Mutta osasivat ne herratkin. KTR 15:llä – kenttätykistörykmentti 15 – oli äänitorvenaan kenttälehti Perussuunta. Siinä julkaistiin rykmentinkomentajan itsenäisyyspäivän puhe 7.12.1942. Karvat nousevat pystyyn hurmahenkistä ehtoollisepistolaa lukiessa:
”Tämä on Inkeriä, jonka onnettomat asukkaat sortaja on koettanut lakaista maailman tuuliin. He ovat lihaa meidän lihastamme, verta meidän verestämme ja luuta meidän luustamme. Sortaja ei ole aikeissaan onnistunut. Vielä elää inkeriläisiä edessämme Nevalle saakka ja sen toisellakin puolella. Meidän tehtävämme on antaa heille takaisin heidän kotikontunsa, niin kuin meidän on suotu tehdä karjalaisille. Tahtoisin tänä hetkenä tunkea jokaiseen täällä olevan sydämeen ja teidän kauttanne kotiseudun tietoisuuteen, että kansamme vapaus on vasta silloin varmistettu ja Pietari hävitetty. Tunnuslauseemme olkoon: Inkeri vapaaksi ja raja Nevalle.”
Jo piti pappi saarnan. Siinä oli sitä Suur-Suomea ja seuraava saman herran horina 23.12.1942 samassa totuuden torvessa, siinä hän viittaa jatkosodan syttymiseen:
”Jumalalle kiitos emme nyt seisoneet yksinämme kuten 1939, jolloin saimme osaksemme vain myötätuntoa. Rinnallamme seisoi Euroopan sivistyksen puolustajana mahtava Saksan kansa.”
Voi jessus ja herran pieksut. Sivistyksen puolustajana! Saksa oli tuohon mennessä vallannut hyökkäyssodalla Hollannin, Belgian, Luxemburgin ja Ranskan sekä Tanskan ja Norjan. Ja Jugoslavian. Ai niin, Kreikka meinasi unohtua. Siinä sitä oli sivistyksen puolustamista.
Ja tämän kaltainenhan meno jatkuu… jatkuu… ja jatkuu.
6 kommenttia julkaisuun “Kun oltiin puolustamassa länsimaista demokratiaa?”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
”Tässä(kin) tapauksessa sanonta ”Historia toistaa itseään” pitää todella paikkansa”
Aivan niin. Voidaan myös kysyä että
toistavatko typerät poliitikot historiaa?
Kummassakin tapauksessa yhteiskunnan merkittävän turvallisuusriskin muodostavat tietämättömät ja/tai typerät päättäjät.
Tästä on Suomessakin selkeitä indikaatioita. Seuraavaksi pitäisi kaketi kysyä, että mikä on palkinto?
Toistakymmentä vuotta sitten minulle naurettiin ,kun kerroin mitä nuoret miehet olivat kirjoittaneet Rajaportin saunan vieraskirjaan. ”Tulis talvisota että lasketella ryssillä mäkeä’. Sellainen oli kloppien jalo hengentuote. Itse pisin sitä varsin hälyttävänä asiana. Vieläkö nauravat,en ole kysynyt,muta vanhan sanonnan mukaan lasten ja humalaisten suusta totuus kuullaan.
Sama rasistinen asenne on vallalla jälleen. Itsekin olin russofobi kunnes heräsin Kiovan vallankaappauksen aikoihin vuoden 2014 tienoilla. Yhteiskunnassamme on kaikesta päätellen ollut kaiken aikaa – ainakin sata vuotta – tekijöitä, jotka ovat ylläpitäneet russofobiaa ja istuttaneet sen melkein syntymälahjana suurimpaan osaan kansasta. Sen päälle oli helppo nostattaa laajamittainen Venäjä-viha vaikenemalla, vääristelemällä ja valehtelemalla kiihtyvään tahtiin Ukrainaan ja Venäjään liittyviä asioita viimeistään vuodesta 2014 lähtien.
Konfliktin lopputuleman sekä slaaviväestön kärsimysten kannalta on olennaista se, mitä rintamalla tapahtuu, mutta suhtautumisessa konfliktiin sen ei pitäisi olla olennaista. Venäjän korostamat juurisyyt ovat tärkeitä sekä se, ettei tästä tule vieläkin isompaa sotaa kuten myös se, mitä pystytään sopimaan taistelujen jälkeen.
Suomi on tosiaan surullinen tapaus – jälleen. Venäjä joutuu varautumaan siihen uhkaan, jonka olemme tänne haalineet. Jännitteet ovat kasvaneet ja vastakkainasettelu on näillä näkymin pitkäaikainen. Toivon Venäjältä äärimmäistä kärsivällisyyttä vihanpitoamme kohtaan. Kansa on siinä mukana, mutta propagandan uhrina, mikä lieventävänä seikkana huomioitakoon.
Jotkut pitävät varmana, että olisi jo päätetty Suomen viemisestä sotaan. Kieltämättä siltä vaikuttaa, mutta uskon ja toivon järjen pilkahdusta löytyvän vielä sen verran, ettei sentään ihan sotimaan ruveta (mikäli kukaan suomalainen pystyy asiaan enää vaikuttamaan). Vaikka kuinka syvällisesti vihaisi Venäjää ja venäläisiä, niin ei lännen globalistien etujen ajaminen ole niin arvokas asia, että sen eteen kannattaisi uhrata Suomi ja omatkin poikamme.
”Jotkut pitävät varmana, että olisi jo päätetty Suomen viemisestä sotaan. Kieltämättä siltä vaikuttaa, mutta uskon ja toivon järjen pilkahdusta löytyvän vielä sen verran, ettei sentään ihan sotimaan ruveta”
Edes Naton jäsenyys ei olisi vielä vienyt Suomelta mahdollisuutta ITSE vaikuttaa asioihin.
Natoon kuitenkin liityttiin ilman mitään omia ehtoja ja sitten lahjoitettiin Atlantin takaiselle suurvallalle 15 tukikohtaa Suomesta jälleen ilman mitään ehtoja. Loppujen lopuksi muutettiin Suomen lakeja siten, että tänne voi nyt tuoda myös ydinaseita.
Noilla toimilla varmistettiin se, että mahdollinen sotaan joutuminen ei ole enää omissa käsissä. Siihen riittää esimerkiksi se, että USA laukaisee ohjuksen jostain Suomen tukikohdasta Venäjälle. Noin alkaa uusi Yhdysvaltain kehittelemä sijaissota, josta sikäläinen aseteollisuus hyötyy (sota on niille välttämätön) ja suomalaisia sotilaita tapetaan Yhdysvaltain aseteollisuuden hyväksi. ”Suomen Zelenskyit” ovat tekemässä Suomesta uutta Ukrainaa (se kun on pian kulutettu loppuun).
Tässä(kin) tapauksessa sanonta ”Historia toistaa itseään” pitää todella paikkansa
Ja kuten on huomattu, erityisesti silloin historia toistaa itseään, kun analyysit omista virheistä on jätetty tekemättä.