Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi huhtikuisen raporttinsa globaalista taloudesta. Raportissa esitellään tutkimuksia, jotka osoittavat sotien vaikuttavan sotaa käyvien maiden talouteen voimakkaammin kuin monet talouskriisit. Vaikutusten suunta riippuu siitä, kykenevätkö sotivat osapuolet itse tuottamaan aseensa vai joutuvatko ne hankkimaan niitä muista maista.
Ihmisten kannalta sodat ovat aina tuhoisia. He menettävät sodassa sukulaisiaan, ystäviään ja työtovereitaan. Taistelutantereilla menettävät henkensä pääasiassa aktiivisimmassa elämänvaiheessa olevat ihmiset. Pidemmällä aikavälillä sodan vaikutus kansalaisten elämään välittyy koulutusjärjestelmän, talouden rakennemuutosten ja ihmisten arvojen muutosten kautta.
Itse asiassa ihmisten elämän ja elintason perusta on heidän taloutensa. Sodan vaikutus kansalaisten arkeen välittyy talouden rakenteiden kautta. Sen vaikutus eurooppalaisten, venäläisten, amerikkalaisten tai aasialaisten kotitalouksien elämään eroaa toisistaan, koska maiden ja alueiden talouden perusrakenteet ovat erilaisia.
Iranin sota on kuitenkin jo nyt osoittanut, että sota vaikuttaa myös niihin, jotka eivät ole sodan osapuolia.
Sodan vaikutukset ylittävät taloudellisten kriisien vaikutukset
Sodan talousvaikutukset näkyvät jo siinä, että työikäiset ihmiset menettävät henkensä. Varustelumenojen kasvu vaikuttaa lähes yhtä välittömästi kansalaisten elämään. Ne syrjäyttävät valtioiden budjeteissa kansalaisten arkeen välittömästi vaikuttavia sosiaali- ja terveydenhuollon menoja. Varustelukierre saattaa syrjäyttää myös koulutukseen ja tutkimukseen tarkoitettuja menoja.
IMF:n tutkijoiden mukaan sota rokottaa osapuolten tuotantoa seitsemän prosentin verran viiden vuoden aikana. Venäjän ja Ukrainan välinen sota on kestänyt jo yli neljä vuotta, joten vaikutukset lähenevät tuota rajaa. Luonnonkatastrofienkin vaikutus on pienempi. Velkakriisien vaikutus on hieman yli neljä, pankkikriisien hieman yli kolme ja valuuttakriisien vaikutus noin yhden prosentin suuruinen.
Sota vaikuttaa lähes välittömästi kauppataseisiin ja pääomavirtoihin. Pakotteiden kautta se vaikuttaa myös tavaravirtojen koostumukseen. Ukrainan sota on näyttänyt, miten sota vaikuttaa pääomavirtoihin. Ulkomaiset sijoitukset yhteen maahan eli Venäjälle ovat vähentyneet. Toiseen maahan eli Ukrainaan kumppanimaiden avustukset ja tuet ovat korvanneet sijoitukset.
Sota vaikuttaa talouteen myös tavoilla, jotka sotivat loogista päättelyä vastaan. Venäjän ruplan vahvistuminen pakotteiden ja Ukrainan sodan vaikutuksista huolimatta on yksi tällainen ilmiö. Vahva rupla on myös yksi Venäjän talouden kasvuvauhdin hiipumisen yksi selittävä tekijä.
Venäjän talouskasvu ylittää edelleenkin euroalueen talousvetureiden kasvuvauhdin
IMF:n kasvuennusteiden mukaan Venäjän bruttokansantuotteen kasvu oli viime vuonna tasan prosentin suuruinen. Tänä ja ensi vuonna sen arvioidaan olevan 1,1 prosenttia vuodessa. Italian kasvu pysyy tänä ja ensi vuonna puolessa prosentissa. Ranskan bruttokansantuote kasvaa viime vuoden tapaan 0,9 prosenttia jatkossakin.
Saksan bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 0,2 prosenttia. Tämän vuoden ennuste on 0,8 prosenttia. Ensi vuonna IMF lupaa Saksalle prosentin kymmenyksen verran nopeampaa kasvua kuin Venäjälle. Euroalueen suurista maista ainoastaan Espanjan talouskasvu on nopeampaa kuin Venäjän kasvu. Ulkomainen työvoima on yksi Espanjan kasvun moottoreita.
Vaikka Venäjän ja euroalueen suurten maiden talouden kasvuvauhti ovat samaa kokoluokkaa, hitaan kasvun seuraukset ovat erilaisia. Venäjällä on täystyöllisyys, euromaissa suuri työttömyys. Euromaiden valtionvelka lähenee tai on ylittänyt 100 prosenttia, Venäjällä se on alle 20 prosenttia.
Velkaantumiselle ei näy loppua, sillä Ranskan budjettivaje suhteessa bruttokansantuotteeseen oli viime vuonna yli viisi prosenttia ja Italian yli kolme prosenttia. Saksan ja Espanjan budjettivajeet olivat samaa kokoluokkaa kuin Venäjän eli noin 2,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Venäjä tähyää Aasiaan
Venäjä on jo parin vuosikymmenen ajan pyrkinyt eroon öljy- ja kaasuriippuvuudestaan. Pakotteet ovat auttaneet siinä tehokkaasti. Nyt sota Iranissa on lisännyt öljyn ja kaasun tuotannosta valtion saamia verotuloja. Näin ainakin väliaikaisesti. Venäjän on joka tapauksessa löydettävä markkinoita, jotka korvaavat viennin Eurooppaan. Viime vuosina niitä on löytynyt erityisesti Kiinasta ja Intiasta.
Iranin sota on muuttamassa globaaleja öljy- ja kaasumarkkinoita pysyvästi. Pakotteiden vaikutus laimenee, sillä Japanin, Etelä-Korean ja monien muiden Aasian maiden yritykset neuvottelevat venäläisten yritysten kanssa polttoaineiden, metallien ja erilaisten raaka-aineiden ostoista. Pidemmällä aikavälillä tärkeintä on kuitenkin toimitusten muutokset Kiinaan ja Intiaan.
Venäjästä tuli viime vuonna suurin kaasun ulkomainen toimittaja Kiinaan. Tämä noteerattiin myös Yhdysvaltojen kongressin verkkosivuilla. Siellä esitettyjen tilastojen mukaan Venäjän osuus Kiinan kaasun tarjonnasta vuonna 2024 oli lähes 10 prosenttia. Kiinan tullitilastojen mukaan viime vuonna Venäjän putkikaasutoimitusten arvo Kiinaan kasvoi 17 prosenttia. Gazpromin mukaan putkikaasun toimitusmäärät kasvoivat yli neljänneksellä lähes 40 miljardiin kuutiometriin.
Iranin sota sekoittaa pakkaa
Iranin sodan vaikutukset ovat taloudellisia, kaupallisia ja poliittisia. Kaikilla näillä on vaikutusta tavallisten kansalaisten elämään. Kun maat kasvattavat sotakaluston ja sotamateriaalien hankintaa, vaikutukset näkyvät maiden budjeteissa ja ulkomaankaupassa. Kiinan, Venäjän ja Iranin sotilaallisten kykyjen kasvu perustuu pääasiassa omaan tuotantoon. Niinpä niiden vaikutus kohdistuu ensisijaisesti omaan budjettiin.
Ne maat, jotka joutuvat turvautumaan ulkomaiseen tuotantoon, painivat ennen pitkää kauppa- ja vaihtotasevajeiden kanssa. Jos Euroopan suurimmat maat jatkavat amerikkalaisen energian ja sotateollisuuden tuotteiden ostoja, vaikutukset riippuvat niiden ulkomaankaupan taseiden rakenteesta.
Ranskalla on ennestään suuri vaihtotaseen vaje. Siksi Ranska pyrkiikin lisäämään omia sotilaallisia kykyjä. Koska Saksalla on suuri vaihtotaseen ylijäämä, se voi hankkia sotateollisuuden tuotteita enemmän ulkomailta.
Iranin sodan takia Kiina nopeuttaa irtautumistaan erityisesti amerikkalaisen energian tarjonnasta. Kiinalaisten ja amerikkalaisten yhtiöiden väliset sopimukset ovat pitkäaikaisia ja siksi Kiinan amerikkalaisen nesteytetyn kaasun ostot eivät ole vähentyneet, vaikka Kiina ei ole tuonut amerikkalaista kaasua maahan enää vuoteen. Ongelma on ratkaistu niin, että kiinalaisten yritysten ostama kaasu tulee Euroopan ja muiden maiden markkinoille.
Iranin sodan poliittiset vaikutukset näkyvät nyt jo Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden välisissä suhteissa. Niistä uutisoidaan jatkuvasti sekä eurooppalaisessa että amerikkalaisessa mediassa.
Vähemmälle huomiolle on Suomessa jäänyt se, mitä tapahtuu Aasiassa. Iranin sota on tuonut uutta vauhtia BRICS-maiden valmistautumiseen yhteisön 18. huippukokouksen. Intia huippukokouksen järjestäjämaana pyrkii pitämään suhteitaan yllä sekä Arabiemiraatteihin että Iraniin, jotka ovat sodassa rintaman eri puolilla.
Eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa mediassa arvuutellaan nyt, milloin ja missä merkeissä presidentti Donald Trump tapaa presidentti Xi Jinpingin. Lähes täysin huomiotta on jäänyt presidentti Vladimir Putinin ja presidentti Xin välisen tapaamisen valmistelu. Siitä raportoidaan tietenkin Kiinassa ja Venäjällä. Saattaa olla, että presidenttien huipputapaaminen poikii uutta tietoa myös Siperia II –kaasuputkiprojektin etenemisestä.
Päätöksellä kaasuputken rakentamisesta olisi päinvastainen vaikutus kuin Ukrainan tai Iranin sodalla. Se loisi vakaat puitteet Venäjän talouskasvulle ja toisi vakautta myös Kiinan
energiatarjonnalle.
7 kommenttia julkaisuun “Sota Iranissa hidastaa talouskasvua – Venäjän talouskasvu voittaa euroalueen”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hyvä, kun joku kokoaa yhteen sitä kvantitatiivista tietoa, mitä maailmalta on saatavissa. Sen valossa on mahdollista vetää johtopäätöksiä, oikeita ja vääriä.
Jos tavoitteena on kansakunnan sosioekonominen hyvinvointi, niin sen valossa, miten Suomessa nyt toimitaan, kansakunnan hyvinvointi ei edusta poliittisen eliitin tahtotilaa, tai sitten tämä nk. eliitti ei yksinkertaisesti ole kyvyiltään tehtäviensä edellyttämällä tasolla. Jos resurssit riittäisivät, oikean tahtotilan puute voisi johtua siitä, että omat intressit ajavat kansakunnan edun ohi. Siitä selkeä johtopäätös on, että ko. edushenkilöt ovat ymmärtäneet luottamustehtävänsä vaatimukset väärin. Viimeaikaisten tapahtumirn valossa sellainenkin johtopäätös voitaisiin vetää, että Suomen poliittinen eliitti koostuu pääasiassa asennevammaisista yksilöistä, joista osa toimii vielä huumeiden ja/tai päihteiden vaikukutuksen alaisena päätöksiä tehdessään. Tähän viittaisivat mm. Arkadianmäeltä tehdyt löydökset ja havainnot.
Ottaen huomioon maassa vallitsevan kehityskulun, muulla tavoin harjoitettua politiikkaa ei terveen järjen valossa voi ymmärtää.
Kaikki tarvittavat symptoomit ovat olemassa, nähtävissä ja saatavilla myös hallinnolle, mutta mitään ei vaan maan rappiotilan korjaamiseksi näytä tapahtuvan. Mikä johtopäätös siitä pitää vetää?
”Kaikki tarvittavat symptoomit ovat olemassa, nähtävissä ja saatavilla myös hallinnolle, mutta mitään ei vaan maan rappiotilan korjaamiseksi näytä tapahtuvan.”
Edellytys rappiotilan korjaamiseksi olisi, että Eduskunta/Hallitus jonain aamuna saisi oivalluksen paneutua täysin kotimaan asioihin, ja aloittaisi laatimalla hävittäjäkauppojen perumiseen tarvittavat menettelytavat.
Hs:n yleisönosastossa ulkomaalaisten yhtiöiden datakeskushankkeisiin liittyvässä mielipiteessä lukija on sitä mieltä, että Suomi on juoksupoikatalous, jossa ”Suomi-neito asetetaan ulkopuolisen käyttöön” ja että tämä on korruption muoto. Vaikeaa olla eri mieltä ja tuon varmasti kärsii yleistää myös puhtaan taloudellisen toiminnan ulkopuolellekin. Mistä esimerkiksi on saanut alkunsa käytäntö, että suomalaisia upseereita koulutetaan USA:ssa? Suomalaiset kenraalit saavat kunniamerkkejä Yhdysvaltojen hyväksi tekemästään työstä ja työt suomalaisten hyväksi ovat kenties jääneet sitten vähemmälle. Tai on ajettu ulkomaisten aseyhtiöiden etuja nk. isänmaan tappioksi.
”Mistä esimerkiksi on saanut alkunsa käytäntö, että suomalaisia upseereita koulutetaan USA:ssa?”
Lienee jatkumoa ns. Marshall-avulle, NATOn perustamiselle, ASLA-stipendille, ym. vastaaville. Toisen maailmansodan jälkeen USA:ssa todella pelättiin NL:n hyökkäävän Länsi-Eurooppaan (Kommunismin leviämisen pelko). Kun sen ajan ”hegemonia”, Iso-Britannia, oli kärsinyt kolauksen, heräsi USA:ssa ajatus ”vaihtaa osia” entisen emämaansa kanssa, ja siinäkin edellämanitut toimet olivat toimivia.
Kuuntelin jonkin matkaa Youtubesta kirjan ’Suomalaisen kommunismin ruumiinavaus’ käsittelyä Postitalon lava -kanavan videolla. Kertoivat siinä tuollaisena anekdoottina, että USA:n kommunistisen puolueen ollessa vahvimmillaan 70-luvulla, jäsenistä 70% oli suomalaisia, 20% mustia ja 10% FBI:n väkeä. Tuo ’viihdyttävä heitto’ paljastaa miksi kaikki yritykset rakentaa toisenlaista järjestystä joko epäonnistuvat tai ajautuvat jonkinlaiseen pakkovaltaan kun ne pyritään ulkopuolelta kaatamaan. Jostain olen lukenut, ehkä Jukka Rislakin jokin kirja, että 20- ja 30-luvuilla ainakin Suomessa kommunistien maanalainen organisaatio oli EK/Valpon soluttama alhaalta ylös asti ja että näin on todennäköisesti ollut myös Neuvostoliitossa asuneiden suomalaisten keskuudessa. Tämä olisi ainakin osittain ollut vaikuttamassa NL:n suomalaisten kohtaloon Stalinin vainoissa.
Voisi paneutua hävittäjäkaupan purkamiseksi. – Alkajaisiksi. Siitä voisi jatkaa toteamalla isäntämaasopimukset etc. jo vanhentuneiksi.
Sitoutuminen yhteistyöhön sellaisen valtion kanssa, joks hyökkäilee milloin mihinkin, ja jonka johto höntyilee kuin sarvikuono lasikaupassa, ei voi olla Suomen kansakunnan intressi. Suomessa on ollut tapana panna holhouksen alaiseksi yksilöitä, jotka eivät enää hallitse itseään ja ajatuksiaan, mutta mehän kuulummekin nyt länteen, jossa kaikki on mahdollista. Pääasia, kun saa olla mukana, meni sitten syteen tai saveen. Paavo ”isoruho” Lipponen on aikoinasn julkaissut ajatuksen: ”Järki voittaa”. Tätä järjen riemuvoittoa ym. kontekstissa jäänemme toiveikkaina odottamaan.
”Hyvä, kun joku kokoaa yhteen sitä kvantitatiivista tietoa, mitä maailmalta on saatavissa.”
Parempi, kuin ”ei mitään”. Mutta koskahan koittaa se päivä, jolloin YK:ssa päätetään luopua BKT:n käytöstä kansaiväliesti talouskasvun mittarina. Sehän ei huomioi tavaratuotannon aiheuttamia sosioekonomisia eikä ympäristöllisiä haittoja.-