Nyt kun uusimmat työttömyys- ja työllisyysluvut huhtikuulta 2026 on julkaistu, nähdään jälleen, että hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta ei ole toteutumassa ja että päinvastoin työttömyys on tuntuvasti kasvanut hallituskauden aikana.
Vuoden aikana työttömiä työnhakijoita on tullut lisää yli 20 000, kolmessa vuodessa huhtikuuhun 2023 verrattuna yli 87 000. Pitkäaikaistyöttömiä on 54 000 enemmän kuin huhtikuussa 2023.
Hallitus lupasi lisätä työllisten määrää sadalla tuhannella vaalikauden loppuun mennessä.
Hallitusohjelmaan on selvästi kirjattu: ”Hallitus toteuttaa uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä.”
Esitellessään hallitusohjelmaa eduskunnalle 21.6.2023 pääministeri Petteri Orpo sanoi: ”Meidän tavoitteemme on, että Suomessa on vaalikauden loppuun mennessä 100 000 uutta työllistä.” Tässä on siten selvästi sanottu, että tavoite toteutuisi vaalikauden loppuun mennessä. Kyse ei ole siten vain jostakin abstraktista tai epämääräisestä laskelmasta.
Hallitusohjelman liitteinä oli taulukko, jonka mukaan työttömyysturvan leikkauksien avulla ”tavoitellaan noin 41 000 uutta työllistä”. Sen lisäksi muun sosiaaliturvan ja veromuutosten avulla saataisiin aikaan 37 000 työllistä. Tässä yhteydessä taulukossa mainitaan muun muassa asumistuen muutokset ja indeksijäädytykset. Näin jo hallitusohjelman liitteissä annettiin ymmärtää, että työttömyysturvan leikkaukset ja muutamat muut leikkaukset yhdessä tuloverotuksen muutosten kanssa tuottaisivat 78 000 ”uutta työllistä”. Näin toteutuisi suurin osa luvatusta 100 000 työllisen lisäyksestä.
Työttömyysturvan leikkauksillako lisää työllisiä?
Kun hallitus vuoden 2023 syksyllä ja vuoden 2024 alkupuolella antoi lakiesitykset työttömyysturvan useista leikkauksista, niiden perusteluissa viitattiin laskelmiin, joiden mukaan leikkauksilla olisi merkittäviä työllisyysvaikutuksia.
Lakiesitys 73/2023 sisälsi mm. työttömyysturvan lapsikorotusten poistamisen. Siinä työllisyysvaikutuksia laskettiin olevan yhteensä 20 400 henkilöä. Lakiesitys 2024/13 sisälsi muun muassa ansiosidonnaisen päivärahan porrastuksen eli prosentin leikkauksen kahdeksan työttömyysviikon jälkeen. Tämän ja muutaman muun toimen työllisyysvaikutukseksi kerrottiin 18 700 henkilöä. Nämä kaksi lakipakettia lupasivat siten jo yhteensä 39 100 työllistä.
Eduskunnan keskusteluissa syksyllä 2023 ministerit vetosivat ahkerasti tällaisiin selvityksiin. Puhuttiin hallituksen ”työllisyystoimista”, joilla viitattiin erityisesti sosiaaliturvan leikkauksiin. Annettiin ymmärtää, että erityisesti sosiaaliturvan leikkaukset johtavat 100 000 uuteen työpaikkaan. Jo vuoden 2024 budjettiin sisältyvien sosiaaliturvaleikkausten luvattiin tuovan vähintään 60 000 uutta työpaikkaa.
Seuraavat lainaukset ovat eduskunnan pöytäkirjoista: ”Mutta me ollaan tilanteessa, jossa me emme pääse pohjoismaiseen työllisyysasteeseen ilman uudistuksia työmarkkinoille ja ilman näitä kannustinloukkujen purkamisia. 60 000—65 000 työpaikkaa on arvio, mitä syntyy näillä uudistuksilla, 60 000—65 000 työpaikkaa….Oletan, että täällä uskotaan kuitenkin tutkittuun tietoon, ja tämä on nyt se puolueeton arvio, johon me perustamme meidän politiikkamme…..65 000 ihmistä pääsee töihin, saa tulevaisuudenuskoa ja omia tuloja. ” (Pääministeri Petteri Orpo 10.10.2023).
”Työllisyystoimista: Näillä vain ensi vuodelle tulevilla toimilla on siis arvioitu tulevan 65 000 uutta työpaikkaa. Tämä on erittäin merkittävästi, vastaavasti koko hallituskauden 100 000 uuden työllisen määrä.” (Valtiovarainministeri Riikka Purra 10.10.2023).
”Ensi vuoden budjetin tärkein luku on 60 000—65 000 uutta työllistä. Se on vaikutusarvioitu, valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön vaikutusarvioiden pohjalta tuleva arvio siitä, miten hallituksen politiikan ensi vuonna voimaan astuvat muutokset vaikuttavat: 65 000 uutta työllistä.” (Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen 10.10.2023).
”– meidän on muutettava tätä meidän työttömyysturvajärjestelmää niin, että työ kannattaa paremmin suhteessa sosiaaliturvaan, ja myös niin, että niiden ihmisten, joille se on mahdollista, kannattaa siirtyä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön. Se on nyt tämän hallituksen keskeisin muutos, ja siitä juuri tulevat ne 60 000—65 000 työpaikkaa, jotka ministeri Grahn-Laasonen juuri äsken mainitsi.” (Työministeri Arto Satonen 10.10.2023).
”Tämä kokonaisuus on tarkkaan harkittu, mikä me tehdään, ja on pyritty siihen, että on mahdollisimman tasapainoinen ratkaisu. On selvää, että joidenkin kohdalle osuu enemmän, mutta me toivotaan myöskin sitä, että me pääsemme maaliin siinä, että ne 100 000 työpaikkaa syntyvät, 100 000 kotitaloutta pääsee palkkatulojen piiriin, pois sosiaaliturvalta, ja pystyy nostamaan omaa elintasoaan.” (Pääministeri Petteri Orpo 23.11.2023).
”Eli juuri niin toimitaan, jotta me päästään niihin työllisyystavoitteisiin, ja nyt on jo laskettu, että näiden uudistusten vaikutus kaikkineen on noin 78 000 työpaikkaa pelkästään näitten sosiaaliturvaan liittyvien asioitten osalta, ja sitten on vielä työelämän uudistukset erikseen.” (Työministeri Arto Satonen 23.11.2023).
”Nämä ovat välttämättömiä uudistuksia. Uudistukset ovat kokonaisuus, joka tähtää 100 000 työllisen saamiseen tähän maahan.” (Pääministeri Petteri Orpo 7.12.2023).
Näistä puheenvuoroista nähdään, että hallituksen työllisyyslupaus rakentui uskomukseen tai väitteeseen, että työttömyysturvan leikkaukset tuottavat valtaosan 100 000 uudesta työpaikasta, osittain jo vuonna 2024 ja viimeistään vaalikauden loppuun mennessä. Juuri mitään muita ”työllisyystoimia” tuloverotuksen muutoksia lukuun ottamatta ei esitetty.
Tutkimusten tulkinta
Hallituksen lakiesityksissä, jotka koskivat työttömyysturvan leikkauksia, oli runsaasti laskelmia leikkausten vaikutuksista julkisiin menoihin, kansalaisten tuloihin ja työllisyyteen.
Työllisyysvaikutuksia perusteltiin useilla akateemisilla tutkimuksilla, joissa on selvitetty työttömyysturvan muutosten vaikutuksia siihen, miten työttömät työllistyvät. Kyse on valtavirtataloustieteen yhdestä tutkimussuunnasta, jossa yritetään selvittää työvoiman tarjonnan joustamista lainsäädännön muutoksiin.
Oletuksena on, että työttömät reagoivat sosiaaliturvan ja verotuksen muutoksiin etsimällä töitä joko entistä energisemmin tai sitten päinvastoin. Tutkijoiden käytettävissä on tarkkoja rekisteritietoja työttömien tuloista ja asemasta työmarkkinoilla. Tutkimuksissa yritetään löytää selkeä asetelma, jossa voitaisiin verrata erilaisia työttömien joukkoja, esimerkiksi niitä joiden työttömyysturvaa on kiristetty niihin, joilla työttömyysturva säilyy ennallaan.
En sinänsä kiistä tällaisten tutkimusten tuloksia tai mielekkyyttä. Ilman mitään tutkimuksiakin voidaan päätellä, että työttömät reagoivat jotenkin lainsäädännön muutoksiin.
Jos esimerkiksi työttömyysturvan ehtoja kiristetään ja työttömien asema käy tukalammaksi, työttömät joutuvat etsimään työpaikkaa energisemmin. Jotkut sitten työpaikan etsimisessä onnistuvatkin. Kaikki työttömät eivät työllisty, mutta ehkäpä työllistymisen todennäköisyys jonkin verran kasvaa.
Ongelma on kuitenkin siinä, että näistä tutkimuksista on nyt virkamies- ja poliittisella tasolla selvästi tehty liian suoraviivaisia johtopäätöksiä. Tutkimuksissa selville saadut todennäköisyydet (tai joustokertoimet) on muunnettu suoraan työllisten lukumääriksi.
Mainitut tutkimukset keskittyvät kuitenkin vain työvoiman tarjontaan, mutta työllisyystilanteeseen vaikuttaa toki vähintään yhtä paljon myös työvoiman kysyntä. Tutkimukset kertovat ehkä jotakin siitä, miten työttömyydestä poistutaan tai mitkä seikat vaikuttavat työttömyysjaksojen pituuteen ja päättymiseen. Ne eivät kerro mitään siitä, miten työttömyys alkaa eli miten työttömäksi joudutaan. Jos esimerkiksi suurfirma irtisanoo satoja tai tuhansia työntekijöitä, työvoiman tarjontaa koskevat teoriat eivät mitenkään selitä tilannetta.
Kun joskus julkisissa keskusteluissa verrataan avointen työpaikkojen määrää työttömien lukumäärään, voi syntyä harhakuva, että avoimet työpaikat on tarkoitettu nimenomaan työttömille. Avoimia työpaikkoja hakemassa on kuitenkin monenlaisia ihmisryhmiä.
Suuri osa työnhakijoista on työllisiä, jotka hakevat uutta työpaikkaa esimerkiksi määräaikaisen työn loppumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Työnhakijoina on myös tutkintonsa päättäneitä ja muita opiskelijoita. Työnhakijoina voi olla myös työmarkkinoilta väliaikaisesti poissa olevia kotiäitejä tai -isiä. Nykyisin eläkeläisiäkin patistetaan ja kannustetaan työhakuun mm. verohelpotusten avulla.
Esimerkiksi uusimmat työnvälitystilastot kertovat, että huhtikuun lopussa rekisteröityjä työnhakijoita oli yhteensä 533 000. Heistä 333 000 oli työttömiä, 103 000 työssä olevia ja 88 000 työvoiman ulkopuolella, siis esimerkiksi opiskelijoita. Avoimia työpaikkoja oli rekisteröityinä kuukauden lopussa vain 35 000. Se on 6,5 prosenttia työnhakijoiden kokonaismäärästä. Tämänkin vuoksi on minun mielestäni harhaanjohtavaa johtaa työllisyyslaskelmia pelkästään työttömien käyttäytymisestä ja siitä, miten työttömät reagoivat lainsäädännön muutoksiin.
Leikkausten negatiiviset työllisyysvaikutukset
Lisäksi työttömyysturvan leikkauksiin liitettyjen työllisyyslupausten ongelmana on, että niissä ei ole otettu huomioon leikkausten negatiivista vaikutusta kulutuskysyntään.
Orpon hallituksen leikkaukset ovat kohdistuneet varsin laajaan työttömien ja muiden pienituloisten joukkoon, jolloin niillä epäilemättä on kielteinen vaikutus kulutuskysyntään ja sitä kautta työllisyyteen. Hallituksen lakiesityksissä ei kuitenkaan mitenkään arvioida tätä negatiivista työllisyysvaikutusta, vaan niissä rajoitutaan oletettuun työvoiman positiiviseen tarjontavaikutukseen.
Jos hallituksen tarkoituksena on ollut vaikeuttaa työttömien elämää, siinä se on selvästikin onnistunut.
Työttömyysturvatilastoista voidaan laskea, että kolmen vuoden aikana (huhtikuusta 2023 huhtikuuhun 2026) keskimääräisen työttömyyspäivärahan reaaliarvo on alentunut noin 16 prosenttia. Ansiosidonnaisten päivärahojen osuus päivärahojen lukumäärästä on pudonnut ennätyksellisen alas. Samaan aikaan on kuitenkin työttömien kokonaislukumäärä kasvanut niin paljon, että työttömyysturvamenot ovat nousseet reaalisesti noin kuusi prosenttia. Siten hallituksen tavoittelemia budjettisäästöjä ei olekaan toteutunut työttömyysturvassa.
Kyse ei ole vain työttömien lukumäärästä. Työttömyysturvan erilaisia leikkauksia, esimerkiksi ansiosidonnaisen päivärahan alenevaa porrastusta on perusteltu sillä, että näin työttömyysjaksot lyhenevät. Työttömyysjaksojen lyhenemisestä ei ole kuitenkaan nyt merkkejä.
Pitkäaikaistyöttömyys on ennätystasolla, hyvin lähellä 1990-luvun laman lukemia. Uusimmista huhtikuun työnvälitystilastoista löytyy sitä paitsi yksi tilastoennätys. Edelleen jatkuvien työttömyysjaksojen keskimääräinen pituus oli nyt 74 viikkoa, mikä on suurin tähän mennessä tilastoitu luku. Tämä kertoo myös varsinaisen työvoimapolitiikan epäonnistumisesta.
Työllisyyspalveluista ei ole nyt ollut apua työttömyysjaksojen lyhentämisessä ja pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa.
Pertti Honkanen
Kirjoitus Orpon hallituksen työllisyyslaskelmista ja työllistämislupauksista on julkaistu aikaisemmin Pertti Honkasen blogissa (https://phonkanblog.wordpress.com/).
Kirjoitusta on toimitettu ja lyhennetty.