Yhdysvaltalainen vasemmistolehti Jacobin kertoo, kuinka Saksassa levitetään perättömiä väitteitä vasemmistopuolue Die Linken ja sen tällä haavaa näkyvimmän hahmon, Elif Eralpin, antisemitismistä.
Vasemmiston ja vasemmistopoliitikkojen mustamaalaaminen on jo vanhastaan tuttua Yhdysvalloista, Britanniasta ja Ranskasta. Nyt on näköjään tullut neljännen suuren maan, Saksan ja saksalaispoliitikkojen, vuoro joutua tekaistujen syytösten ja ajojahdin kohteeksi.
Yhdysvalloissa mustamaalauksen kohteena on Yhdysvaltain demokraattisiin sosialisteihin kuuluva Zohran Mamdani, Ranskassa vasemmistolaisen LFI:n presidenttiehdokas Jean-Luc Mélenchon ja Britanniassa työväenpuolueesta lopulta erotettu Jeremy Corbyn, Labourin entinen puheenjohtaja.
Saksassa kohteeksi on jo mainitusti otettu vaalivoittaja Die Linke ja sen Berliinin pormestariehdokas Elif Eralp.
Jacobinin jutussa arvioidaan, että vaalien yli jatkuneiden hyökkäysten tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Todellisena tavoitteena on saada eräät muut puolueet – Saksassa sosiaalidemokraatit ja vihreät – epäröimään hallitusyhteistyötä vasemmistopuolue Die Linken kanssa.
Ja juuri nyt on ollut tarkoitus osua nimenomaan Berliinin poliittiseen eliittiin, jotta vasemmisto saataisiin pidettyä vallan ulkopuolella. Juuri siksi keskustaoikeistoa lähellä olevat saksalaiset valtavirtamediat osallistuvat konservatiivisten juutalaisjärjestöjen alulle panemaan likasankokampanjaan.
Kampanjat, joille taidettiin antaa Saksassa lähtölaukaus, saattavat kestää vuosikausia, ja niiden sävyä kovennetaan keksityillä väitteillä.
Esimerkiksi Ranskassa kaikki merkittävät mediat maan yleisradioyhtiötä myöten jatkoivat vuosikaudet Mélenchonin likaamista mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Jean-Luc Mélenchon on entinen ministeri, EU-parlamentaarikko, La France Insoumisen eli LFI:n johtohahmo ja presidenttiehdokas jo vuoden 2012 vaalissa.
Esimerkiksi Le Figaro julkaisi parlamenttivaalien alla vetoomuksen, jossa Mélenchonin liike esitettiin ”uhkana Ranskan juutalaisille ja koko maalle”. Filosofi Alain Finkielkraut kutsui häntä ”nykyisen juutalaisvihan keulahahmoksi”. Le Point-lehden ”tähtikolumnistin” Franz-Olivier Giesbertin mukaan ”nykyään on olemassa Iranin vasemmisto, joka henkilöityy Jean-Luc Mélenchoniin ja hänen seuraajiinsa”.
Giesbertin mukaan Teheranista hallittu mukamas ”Antisemitistinen internationaali” pyrkii karkottamaan juutalaiset Israeliin, ”missä heidät teurastetaan, kun sen aika tulee.”
Mélenchonin – joka ei ole vähimmässäkään määrin juutalaisvastainen – oli lopulta pakko myöntää, että likaamisella on ollut vaikutusta. Asiasta on kirjoittanut vasemmistolainen Le Monde Diplomatique.
Britanniassa työväenpuolueen ja samalla opposition johtajana toiminut Jeremy Corbyn erotettiin tekaistujen syytösten jälkeen peräti puolueestaan pro-Israel-lobbyn kädestä syövän ja Labour Friends of Israel -ryhmittymään kuuluvan Keir Starmerin toimesta.
Syyksi mainittiin juuri antisemitismi, joka on täysin keksittyä. Corbyn on itse toistuvasti tuominnut antisemitismin ja kuvannut itseään juutalaisvastaisen vihan vastustajaksi. Corbynin ura onnistuttiin silti tuhoamaan täysin. Hänen suurimpana virheenään pidettiin – totta kai- aktiivisuutta Palestiina-kysymyksessä.
Tekaistuista väitteistä voi ottaa esille valeuutisen siitä, kuinka Corbyn olisi muka tukenut rahallisesti erästä holokaustin kieltäjää.
Zohran Mamdani oli vuodesta 2021 lähtien toiminut New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä. Kun hän pyrki 2025 New Yorkin pormestariksi, hänen valintansa yritettiin estää keksityillä antisemitismisyytöksillä. Israelin ulkoministeriö esimerkiksi syytti Mamdania ”antisemitistisesta bensiinillä kastelemisesta”
Mamdani lupasi pormestarikampanjansa yhteydessä muuan muassa, että antaisi pidättää Netanjahun, mikäli tämä ilmestyisi New Yorkiin. Yhdysvalloissa äänestäjät jo osaavat – tai luulivat osaavansa – lukea maansa pro-Israel-lobbyjen, yleensäkin sionistien ja myötäilijöidensä puheita. Niinpä Mamdani tuli valituksi syytöksistä huolimatta tai protestiäänin jopa niiden vuoksi.
Äänestäjät huomasivat kuitenkin joutuneensa petoksen uhriksi. Valituksi tultuaan demokraattipuolueen vasemmistosiipeen kuuluva Mamdani valitsi vankan sionistin, Jessica Tischin, kaupunkinsa poliisipäälliköksi. Nyt New Yorkin poliisi NYPD on pidättänyt sotaa, kansanmurhaa ja Netanjahua vastustavia mielenosoittajia. Mamdani myös tukee kuvernööri Kathy Hochulia tämän vaalikampanjassa ja kongressiedustaja Hakeem Jeffriesiä Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemieheksi. Molemmat heistä ovat sionistisia demokraatteja.
Palataan vielä Saksaan.
Jacobin: ”Tehdään asia selväksi: Die Linke – Saksan merkittävin vasemmistopuolue, joka saavutti murskavoiton Berliinin sunnuntaisissa vaaleissa – ei ole antisemitistinen puolue. Sillä ei ole ”antisemitismiongelmaa”, eikä se muodosta uhkaa Saksan tai Berliinin juutalaisille. Vaikka jotkut kaupungin juutalaiset pitävätkin vasemmistoa uhkana, koska tätä käsitystä ruokkii virheellinen ja vailla tosiasiapohjaa oleva mediakerronta.”
Ja edelleen lehti kirjoittaa: ”Die Linke on sitoutunut suojelemaan juutalaista elämää osana laajempaa rasisminvastaista visiotaan. Tässä suhteessa se eroaa valtavirran saksalaisista tavoista suhtautua juutalaisten suojeluun; niissä juutalaisten turvallisuus ja muiden vapaus nähdään usein nollasummapelinä.”
”Nämä hyökkäykset epäonnistuivat selvästi. Berliiniläiset eivät uskoneet väitettä, jonka mukaan Die Linken pormestariehdokkaan Elif Eralpin kampanja olisi ollut vain savuverho Hamasin tukemiselle. Hän voitti vaalit vakuuttavasti kampanjoimalla kohtuuhintaisen asumisen ja poliittisen toivon puolesta.”
Lähteet:
Jacobin: German Centrists Are Smearing Die Linke as Antisemites
Naapuriseuran sanomat: Ranskan vasemmisto ja antisemitismin ansa (12.6.2026)
Kuva: Roy Zuo, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0