Espanjalainen El Mundo julkaisi 24. syyskuuta jutun, jonka mukaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA olisi varoittanut Euroopan hallituksia Venäjän mahdollisesta droonioperaatiosta Espanjaa, Ranskaa ja Italiaa vastaan.
Lehden toimittaja Xavier Colás kertoi anonyymiin lähteeseen perustuen, että Venäjä saattaisi kuljettaa Gerbera-drooneja kauppalaivoilla lähelle Euroopan rannikkoa ja laukaista niitä mereltä.
El Mundon mukaan tiedon taustalla oli CIA:n ”tiedustelutieto”, jota oli välitetty eurooppalaisille hallituksille. Lehden käyttämä konkreettinen lähde oli kuitenkin anonyymi Liettuan puolustusministeriön lähipiiriin sijoitettu lähde.
Suomessa asiaan tarttuivat nopeasti ainakin Helsingin Sanomat, Yle, Iltalehti, Ilta-Sanomat, Kauppalehti ja Uutissuomalainen. Ja kuten uutiskierteissä usein käy, alkuperäinen väite alkoi kasvaa.
Pian ei enää ollut kyse vain siitä, mitä El Mundo kertoi CIA:n välittämästä ”tiedosta”, vaan mukaan tulivat Venäjän hybridisodankäynti, sabotaasi, merikaapelit, satamat, droonit ja yleisesti kasvava Venäjä-uhka.
Suomalaismedioiden otsikoinnissa epävarma tiedusteluväite sai paikoin huomattavasti konkreettisemman muodon kuin alkuperäisen lähteen epävarmuus olisi edellyttänyt.
Iltasanomien otsikossa puhuttiin suoraan siitä, että ”Venäjä suunnittelee drooni-iskua Etelä-Eurooppaan”, kun taas Helsingin Sanomat muotoili asian mahdollisuutena: ”Venäjä voi iskeä Välimereltä”. Yle puolestaan kehysti asian CIA:n varoituksena ja liitti ne El Mundon tietoihin.
Tiedon kiistäminenkään ei Yleä hillinnyt
Ongelma on lähteen ja väitteen ketju: yleisölle ei esitetty CIA:n alkuperäistä raporttia, eikä julkisuudessa ollut riippumatonta näyttöä siitä, että Venäjä todella valmistelisi kyseisiä iskuja. Kyse oli alun perin toisen käden tiedosta, joka muuttui uutiskierron aikana yhä konkreettisemmaksi kertomukseksi Venäjän suunnitelmista.
Erityisen ongelmalliseksi asetelman tekee se, että Ylen omassa verkkouutisoinnissa kerrottiin jo, että Ranska ja Italia olivat kiistäneet CIA:n välittämän tiedon. Tästä huolimatta väite sai näkyvyyttä myös Ylen aamulähetyksessä tavalla, joka saattoi antaa vaikutelman, että kyse oli varmistetusta Venäjän operaatiosta.
Kiistävät tiedot eivät siis nousseet uutiskertomuksen keskiöön samalla painolla kuin alkuperäinen sensaatiomainen väite.
Kun kritiikki puuttuu, journalismista tulee propagandaa
Kriittinen kysymys on myös se, mitä tarkoittaa tieto siitä, että valtio ”suunnittelee” sabotaasia.
Jos suunnitelmasta kerrotaan julkisuudessa, pitäisi pystyä erottamaan toisistaan tiedustelutieto, uhka-arvio, mahdollinen skenaario ja todellinen havainto valmistelusta. Muuten uhka-arvio voi uutisoinnissa muuttua huomaamatta väitteeksi olemassa olevasta operaatiosta. Mikään elementti näistä journalismin perusvaatimuksista ei suomalaismediassa toteutunut.
Myöhemmässä uutisoinnissa huomio on lisäksi siirtynyt itse väitteen todenperäisyydestä Venäjän hybridisodankäynnin yleiseen uhkaan. Kaapeleiden, satamien, droonien ja sabotaasin mahdollisuuksista keskustellaan ikään kuin ne vahvistaisivat alkuperäisen tiedon. Ne eivät kuitenkaan itsessään todista, että juuri kyseinen El Mundon uutisessa kuvattu operaatio olisi suunnitteilla.
Kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron kiisti El Mundon väitteet France2- ja TF1 -televisiokanavien yhteishaastattelussa ja saman teki Italian puolustusministeri Guido Crosetto viestipalvelu X:ssä, suomalaistoimittajien hälytyskellojen olisi pitänyt soida.
Kilkatustakaan ei kuulunut, kun mediassamme jatkettiin ”Venäjän sabotaasiuhalla” mässäilyä pitkin uutispäivää.
Länsi käy hybridisotaa ”Venäjä-uhalla”
Kokonaisuutena tapauksessa on nähtävissä klassinen uutiskierteen ongelma: yksi vahvistamaton tiedusteluväite muuttuu lähdeketjussa uutiseksi, uutinen analyysiksi ja analyysi oletetun tapahtuman lähtökohdaksi. Kun alkuperäisen tiedon epävarmuutta ei enää muisteta korostaa, yleisölle voi jäädä kuva,
että media on vahvistanut asian, vaikka tosiasiassa media on vahvistanut lähinnä sen, että joku on esittänyt kyseisen väitteen. Kysymyksen pitäisi kuulua, miksi?
CIA:n syöttämä valeuutinen ei ole poikkeustapaus, pikemminkin se on jatkumoa kymmenille vastaaville ”uutisille”, jotka ovat käytännössä juuri sitä lännen hybridisotaa, josta meillä syytetään Venäjää.
Otsikkokuva: Lähteet: Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta.Sanomat, Yle, Kauppalehti, Hämeen Sanomat. Muokannut ChatGPT kirjoittajan pyynnöstä.
Kuva tekstissä: Lähde Yle areena, kuvattu näytöltä 28.9. lähetyksestä.
5 kommenttia julkaisuun “”Venäjä-uhka” lähti laukalle”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Vielä kommentti itse asiaan liittyen. Venäjän intresseissä ei ole laajentaa Ukrainan konfliktia. Venäjällä ei ole mitään halua sellaiseen eikä siitä olisi Venäjälle mitään hyötyä. Päinvastoin, konflikti olisi saanut päätöksensä jo keväällä 2022, mikäli Ukraina olisi suostunut rauhaan neuvotellun sopimusluonnoksen pohjalta. Jos drooni-iskuja tai vastaavia kuitenkin tapahtuu, on kaikki syyt epäillä niitä Venäjä-vastaisten sodan laajentumista tahtovien tahojen false flageiksi.
Toinen näkökulma asiaan tulee sitä kautta, jos konflikti jatkuu vielä kauan ja Ukrainan ulkopuolella aletaan valmistaa Ukrainan käyttöön merkittävällä tavalla aseita – mm. drooneja tai jopa ohjuksia. Silloin Venäjälle tulee epäilemättä houkutus tai suoranainen tarve pommittaa kyseisiä laitoksia. Ehkä ei silti pommittaisi, koska toisessa vaakakupissa olisi sodan laajentuminen. Tilanne voisi kuitenkin johtaa aseiden tuontiväylien tuhoamiseen eli sodan koventumiseen Ukrainan sisällä.
Onhan tuollainen valeuutisointi ongelma meidän mielestä ja yleisesti ottaen, mutta ei kyseisten uutisoijien itsensä mielestä. Päinvastoin he tarttuvat tällaisiin hanakasti, koska heidän suorastaan intohimonsa on demonisoida Venäjää. Tarinan totuusarvo on heille sivuseikka. Mitäpä totuudesta, kun mikä tahansa Venäjä-vastainen uppoaa aivopestyyn kansaan ja jos joku epäileekin, on hiljaa oman etunsa vuoksi.
Itsekseni ihmettelen sitäkin, tietävätkö suomalaiset propagandistit totuuden tai kuinka hataralla pohjalla heidän juttunsa ovat yksittäisten tapausten osalta sekä ylipäänsä Ukrainan konfliktista ja etenkin sen taustoista. Toisin sanoen uskovatko he omiin juttuihinsa syvässä russofobiassaan vai valehtelevatko he tietoisesti. Veikkaan, että kyse on molemmista.
Samaa aihepiiriä kuin kolumnissa käsitteli Pauli Brattico laajemmin noin 24.9. YouTube-videollaan Podcast 142. Tragikoomista epätoivoa ja sodanlietsontaa.
Hiukan aiheen sivusta, mutta en malta olla siteeraamatta yhtä Raamattu-uskovaisen kommenttia, joka sattui juuri äsken silmiini. Kaikki uskovaiset eivät ole Israel-hörhöjä ja Venäjä-vihaan harhautettuja.
”Kyse on siitä, että Ukraina haluaa pitää Donbasin maa-alueet, mutta ilman venäläisiä. Samalla tavalla Israel haluaa haltuunsa Gazan, mutta ilman palestiinalaisia. Kummassakaan tapauksessa ei oteta huomioon sitä, mitä Gazassa tai Donbasissa asuvat ihmiset haluavat. Kummassakin tapauksessa on ei-toivottu ihmisryhmä, joka halutaan omalta alueeltaan, omista kodeistaan, pois. Palestiinalaiset veehen Gazasta. Venäläiset hoohon Donbasista. Kumpikin on väärin.”
Suomen median taso on tämä. Kysykää heiltä: Kuka murhasi John F. Kennedyn ja he vastaavat Lee Harvey Oswald vaikka jo useat kymmenet yksityiset selvitykset osoittavat ettei niin voinut olla. Oswald oli syntipukki ja ampujia oli useita. Mutta aina kun muistopäivä on käsillä papukaija toistaa saman.
Entäs kuka teki historian suurimman teollisen sabotaasin ja räjäytti Nord Stream -kaasuputken ? No Venäjä tietysti hoilasi media. Sitten kun muualla luovuttiin tästä Suomessakin luovuttiin. Astui kuvaan Tanskan saaristossa näkyvästi itseään esitellyt ukrainalainen purjeveneseurue. Syntipukiksi valittu koska CIA tarvitsee aina ns. plausible deniability -mahdollisuuden eli keinon peittämään oman roolinsa. Se, että Joe Biden julisti asian mikrofonien edessä, että me aiomme sen tehdä oli sekä totta että samalla lipsahdus joka johtui Bidenin höperyydestä kun hänen sairautensa paheni.
Media osasi nämä temput jo Neuvostoliiton aikana mutta silloin toimittiin vähän varovaisemmin. Siteerattiin länsilähdettä samoin kuin nyt mutta seulottiin pahimmat väitteet pois. Neulanpistopolitiikkaa josta suurlähettiläs tokaisi, että piti hierasta silmiään kun päivän lehdessä ei ollut mitään kielteistä.
Kyse on yksinkertaisesti ”savuverhosta” (hämäys), jonka suojassa voidaan tehdä kansalaisten kannalta ikäviä päätöksiä, tai jatkaa toimintaa, joka on jo todettu epäonnistuneeksi. Sen avulla voivat myös EU:n itse itsensä nimittämät ja muut eurooppalaiset johtavat poliitikot pidentää virkakauttaan huolimatta olemattomasta kansansuosiostaan.