Itäinen Suomi kärsii vuosittain satojen miljoonien eurojen menetykset suljetun itärajan takia. Eivät edes alueen edunvalvojat halua avata rajaa.
Korona-pandemian aikaansaama talouden alamäki on Itä-Suomessa saanut jatkoa Venäjän vastaisen rajan sulkemisesta. Tämä on kutistanut venäläisasiakkaiden puuttuessa rajusti alueen ostovoimaa kaupassa, palveluissa, kuljetuksissa ja kiinteistömarkkinoilla.
Ennen rajasulkua Imatran kupeessa toimiva Kaukopään sellutehdas sai junakuljetuksella edullista puuta Venäjältä suoraan tehtaalle. Nyt ei enää. Moni aprikoikin miten Kaukopää pärjää.
Toisin oli siis ennen. Todella toisin. Välittömästi rajan toisella puolella ovat kuuden miljoonan asukkaan Pietarin markkinat. Ne ovat tuoneet aina työtä ja hyvinvointia erityisesti kaakkoiselle Suomelle.
Teos Kymistä Kotkaan (Martti Korhonen ja Juhani Saarinen, 1999) kertoo 1700-luvun meiningistä: ”Vuosisadan lopulla Kymi vei Pietariin ainakin lohta ja muuta kalaa. Toisaalta paikan markkinat olivat lähes pohjattomat, sillä kaupaksi meni kaikki, minkä maasta saattoi nostaa kiviä ja kallioista louhittuja paaseja myöten.”
Itäinen Suomi alkoi 1800-luvulla laajemminkin hyötyä samoista markkinoista. Edellä mainitussa kirjassa kuvataan Saimaan kanavan alueelle antamaa potkua.
”Saimaan kanavan valmistuminen v. 1856 merkitsi Viipurin, Kuopion ja Joensuun kaupallisen aseman korostumista. Kanavaa pitkin alkoi kulkea viljaa, suolaa, voita ja vientiin valmista sahatavaraa. Koko Itä-Suomen talousnousulle kanava oli merkittävä vauhdittaja.”
Pelkästään Etelä-Karjalan on laskettu menettävän suljetun itärajan takia päivässä miljoona ja vuosittain jopa reippaasti yli 350 miljoonaa euroa. Venäjältä eivät tule matkailijat eikä edullinen puu. Taloudellinen ja kaikki muukin yhteistyö on seis.
”Pietari on niin suuri talousalue, että sen kysynnän menettäminen kokonaan on kyllä erittäin kova paikka, sanoo Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntajohtajana toiminut nykyinen Puumalan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Matti Viialainen.
Romukoppaan joutivat nekin investoinnit, joilla kohennettiin Nuijamaan, Imatran ja Vainikkalan raja-asemia. Yhden uudenkin eli Parikkalan raja-aseman perustamista ehdittiin valmistella pitkään. Rajanylityksiä oli ennätysvuonna 11 miljoonaa.
Kaiken lisäksi EU-Venäjä -ulkorajaohjelmat 2021-27 on peruttu. Niiden kokonaisrahoitus olisi ollut noin 224 miljoonaa euroa ja tänne olisi tullut 72 miljoonaa euroa. Nämä EU-varat ohjautuvat nyt muualle Eurooppaan ja EU:n sisärajoilla toteutettaviin ohjelmiin.
Ja vielä. Venäjä on nostanut Suomeen tulevien rautatiekuljetusten tariffit kahdeksankertaisiksi. Se merkitsee lannoitejunien tulon loppumista. Päätös on raju isku Hamina-Kotkan satamalle, se menettää yli viidenneksen liikenteestään.
Iltalehden mukaan Venäjän toimet ovat vastaus EU:n pakotetulleille ja Ukrainan drooni-iskuille, jotka ovat osuneet Venäjän lannoitetuotantoon. Venäjä haluaa myös pitää lannoitteita enemmän kotimaan markkinoilla.
Suomi lienee Euroopan ainoa maa, joka on sulkenut kokonaan Venäjän vastaisen rajansa. Tämä tuntuu omituiselta, kun esimerkiksi Virosta on päässyt kolmea kautta maitse itänaapuriin. Rajanylityspaikat ovat Narva–Ivangorod, Luhamaa–Šumilkino sekä Koidula–Petseri. Jälkimmäinen on tosin menossa kiinni tai jo suljettu. Pohjois-Norjastakin on päässyt rajan yli ja takaisin.
Alueen omat edunvalvojatkin itärajan avaamista vastaan
Sitä ironisempaa on se, että alueen omat edunvalvojatkin haluavat rajasulun jatkuvan. Jopa imatralainen – Imatran työttömyysaste on 20 prosenttia – ja lappeenrantalainen oppositiokansanedustaja. Tätä mieltä ovat Niina Malm, sdp ja Hanna Holopainen, vihreät.
Rajan kiinni pitäminen ei ole EU:n määräys, vaan Suomen hallituksen ihan itse keksimä. Meille sulkemista on perusteltu välineellistetyn maahantulon ehkäisemisellä. Tämä on potaskaa, kansanedustaja Niina Malm sen sanoo, raja on suljettu sodan takia. Mutta miksi, kenen ajatus alun perin on, jonkun Natostako?
Voi kysyä miten rajan kiinni pitäminen palvelee Itä-Suomen etua. Miksi rajaa ei haluta avata, ei edes yhtä raja-asemaa kokeeksi.
”Itä-Suomi kärsii. Se on nyt vähän sopeutunut, osin jopa alistunut. Tämä on tilanne eikä varmasti tämä politiikka muutu ennen kuin sota loppuu”, Viialainen sanoo.
Hän pitää hyvänä ajatusta erityistalousalueiden perustamista Itä-Suomeen. Se merkitsisi huomattavia verohelpotuksia yritysten investoinneille. Ohjelmia kyllä laaditaan, mutta toimeenpano on herran hallussa. Tässä tapauksessa seuraavalla hallituksella.
Sitäpaitsi, esimerkiksi investoinneista ei aina ole seurauksensa luvattuja työpaikkoja. Tai jos on, usein ei meille suomalaisille. Edellä siteerattu Kymistä Kotkaan -historiateos kertoo mainion esimerkin 1800-luvun lopulta, kun Kotkassa oli meneillään sahateollisuuden nousukausi. Siinä kerrotaan nimimerkki Matkustavaisen kirjoituksesta Uusi Suometar -lehdessä 13.5.1879:
”Kotkaan on tullut kaikista maista väkeä odottamaan kesän tuloa. Miehet ovat olleet talven työttömänä ja työhalua on. Vaan mitäs hyvää noista sahantöistä on suomalaiselle kansalle, kun nuo ulkolaiset ja norjalaiset ovat otetut täällä vallan päälle, että ne saavat parhaat työt ja paikat ja suomalaiset ovat sen vuoksi jääneet täällä työttömiksi. Nytkin näyttää siltä kuin suomalaisia jätettäisiin työstä pois ja ulkolaisia otettaisiin niiden sijaan”.
Sama peli jatkuu. Kotkaan on valmistumassa akkumateriaalitehdas. Ensimmäisiä uutisia rakentamisen alkamisesta oli se, kun Ylen maakuntaradiossa kerrottiin, että parille sadalle kiinalaiselle on järjestynyt majoitus.
Eräs työmaalla vähän aikaa työskennellyt mies kertoi, että hommissa on väkeä Virosta, Ukrainasta, Liettuasta ja ties mistä, mutta että suomalaisia ei niinkään. Tämä on siis kuulopuhetta, mutta kuitenkin.
”Kun suhteet ovat kunnossa, meillä menee hyvin ja kun eivät, Itä-Suomi kärsii enemmän. Osahan suurelta osin kokee, että tämä on oikea ja hyvä tilanne. Se on tietysti kyllä valitettava pitemmässä katsannossa”, Viialainen toteaa.
Kuva: Andrew Shiva, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0
9 kommenttia julkaisuun “Itä-Suomi shokkihoidossa”
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Todellinen syy siihen, että Suomi sulki rajan ja lopetti muunkin kanssakäymisen Venäjän ja venäläisten kanssa, on tietenkin – kuten kommenteissa on jo todettu – Ukrainan sisällissodan eskaloituminen, mihin Venäjä oli pakotettu osallistumaan turvallisuutensa ja Donbassin venäläisväestön suojelemisen vuoksi.
Venäjän puolesta lännen masinoima Ukrainan epävakauttaminen olisi saatu tyydyttävään päätökseen Minskin sopimuksilla, Venäjän ehdottamilla turvallisuusjärjestelyillä tai Istanbulin sopimuksilla, mutta ne eivät sopineet lännelle ja Ukrainan natsihenkiselle väestönosalle, koska niiden alkuperäinen ja yhä voimassa oleva tavoite on tuhota Venäjä tai ainakin vahingoittaa sitä vakavasti.
Ilmeisesti sota laajenee tai Ukraina kärsii yhä enemmän ja menettää sitä isompia alueita, mitä kauemmin Venäjän kohtuullisia tavoitteita vastustetaan. Onko Suomen ja Venäjän välisen rajan sulkeminen ja kanssakäymisen lopettaminen ollut jo valmistautumista sodan laajenemiseen vai onko sillä pyritty vain jotenkin vahingoittamaan Venäjää, vaikka toiminta osuu myös omaan nilkkaamme?
Arvatenkin Suomi osallistuu edelleen täysillä pyrkimyksiin estää realistinen rauha ja auttaa Ukrainaa kaikin tavoin pärjäämään rintamalla. Tämä on tietenkin katastrofaalista Ukrainalle ja ukrainalaisille itselleen, mikä on ikävä kyllä sivuseikka lännen kyynisille sotahaukoille sen rinnalla, että Venäjää ja venäläisiä onnistutaan vahingoittamaan.
Raja ja ylipäänsä Suomen suhteet Venäjään on henkinen ongelma, vaikka rauha Ukrainaan laskeutuisi. Miten tehdä täyskäännös vuosikausien sotapropagandan jälkeen ja Venäjä-vihaan aivopestyn kansan edessä? Henkilövaihdokset Suomen johdossa tietty tietty auttaisivat asiaa. Asia ei ole kuitenkaan vain meistä kiinni. Luulisi Venäjän oppineen, että varsinkin ns. eliittimme sielussa uinuu muodollisesta ystävyydestä huolimatta voimakas venäläisinho, joka odottaa taas uutta tilaisuutta päästä nostattamaan kansa Venäjä-vihaan.
Jos kerran raja pidetään kiinni ihmisiltä ja kauppatavaroilta, niin toivottavasti myös sotilailta ja ammuksilta. Venäjällä ei ole syytä ruveta tänne ammuskelemaan, ellemme me anna Venäjälle sitä syytä. En osaa yhtään sanoa venäläisten sietokyvyn rajoja. Siksi vain kysyn, voisivatko täällä sijaitsevat ydinaseet tai Ukrainaan toimitettavia drooneja tekevät tehtaat olla sellainen syy. Ainakin amerikkalaisille ne olisivat hyvinkin.
Perusteena pidettiin pakolaiset tuomista rajalle. Voin toki olla väärässä, mutta mielestäni ei paperittomia ole tarvis ottaa sisään. Kaveri oli töissä Suolahden vaneritehtaalla. ja ongelmat alkoivat välittömästi rajan sulkeuduttua. Pakko sanoa sekin, että olen aina ollut siinä uskossa, että maassamme asuu älykästä henkilöstöä, mutta onhan se todettava, miten vähällä älyllä maatamme johdetaan.
Mielestäni Suomea ei johdeta älyllä, vaan tunteella. Jos älyllä, niin äärimmäisen pahantahtoisella älyllä, joka luottaa siihen, että Venäjän romahduttaminen onnistuu USA-Naton avulla ja Suomi sitten hyötyy uudesta tilanteesta. Eiköhän johtaminen perustu kuitenkin ennen muuta rasistiseen russofobiaan ja läntiseen itseihailun kulttuuriin.
Rajan sulkemisen peruste on tekosyy eikä edes mikään syy, sillä Suomen johto itse aiheutti ”pakolaisvirran” (muutama sata tulijaa enemmän kuin normaalisti ).
Vuoden 2015 kokemusten perusteella Suomi ja Venäjä sopivat kahdenkeskisen rajasopimuksen, jonka perusteella Venäjä lupasi käännyttää paperittomat jo ennen rajaa. Se toimi hyvin. ”Ihmistrokarit” tiesivät tästä sopimuksesta eivätkä edes syöttäneet ”rahtia” Venäjän kautta niin paljon.
Kun sitten Venäjä oli pakotettu tekemään intervention Ukrainan sisällissotaan 2022, Suomi itse irtisanoi/ei uudistanut (en muista kummin päin se oli) tämän sopimuksen, ja Venäjä lakkasi käännyttämästä paperittomia. Pientä lisäystä pakolaisvirtaan tuli siitä syystä, että pakolaisvirtaa aiheuttavat ihmisten ”salakuljettajat” saivat tietenkin tiedon myös sopimuksen lakkaamisesta ja alkoivat käyttää tätä Venäjän reittiä enemmän.
Suomen johto halusi vain rajan kiinni. Pakolaisista tai mistään muusta viis. Suomen johto ei venäläisvihaltaan välitä edes siitä, että se samalla tuhoaa oman maan talouden. Ei se rajan sulkeminen pelkästään Itä-Suomeen vaikuta.
Suomen poliittinen johto on niin tyhmää, että ulkomaillakin naureskellaan Stubbin elvistelyä Trumpin tai jonkin muun johtajan kanssa. Tämän tyhmyyden on hallitus todistanut sulkemalla Itärajan asemat kiinni ja boikotoida kaikkea Venäjältä tulevaa, mm. hevosen ja lehmän paskaa eli lannotteita.
Virokin pitää muutamaa raja-asemaa auki, vaikka maan hallitus ja EUssa oleva Kaja Kallas ovat yhtä tyhmiä kuin Suomenkin johtajat. Poikkeuksena voidaan sanoa Viron presidentin kommentointien olevan älykkäämpiä kuin Stubidon.
Nyt vain sinnitellään seuraaviin vaaleihin saakka ja toivotaan, että äänestäjillä aivot ja silmät aukeaisi.
”Kun suhteet ovat kunnossa meillä menee hyvin ja kun eivät Itä-Suomi kärsii enemmän” sanoo Matti Viialainen. Hänellä on tässä suuri edeltäjänsä Saksassa, kansleri Alexander Bismarck joka sanoi, että Saksalla on aina mennyt hyvin silloin kun sillä on ollut hyvät suhteet Venäjään.
Suomi on kuitenkin siirtynyt noudattamaan ns. atlantismia eli politiikkaa joka perustuu vastakkainasettelulle, konfliktien lietsomiselle ja finanssipiirien siitä hyötymiselle. Suomen varustelukierteestä jonka päätepysäkkinä on konkurssi ja pahimmassa tapauksessa täystuho voidaan lukea Juha Halosen artikkelissa tässä edellä. Wallenbergin finanssiuku,joka myös Hitleriä avitti, kiittää.
Itse muotoilisin otsikon:”Koko Suomi shokkihoidossa itärajan sulkemisen vuoksi”..
Niin voisi hyvin muotoilla. Erona on vain se, että Itä-Suomen osalta rajan sulkeminen täyttää joukkotuhonnan tunnusmerkit. Koko Suomen osalta todettakoon lennokkaan lauseen mukaisesti, -olosuhteisiin sopivana, että ”Suomi on kuin mielisaala, jota potilaat johtavat”.
Mitä pitäisi sitten sanoa shokkihoidosta koko Suomen osalta, kun hoitajat on jo määritelty?
”Hoitokehys on hallitsematon, ja shokkiaalto on vasta tulossa”. Tsu Nam.