Vuonna 2025 Venäjä tuotti yli 85 miljoonaa tonnia vehnää, ja sen osuus maailman vehnäviennistä oli noin 20 prosenttia. Maataloudesta on tullut yksi maan keskeisistä strategisista voimavaroista. Venäjä kuuluu maailman neljän suurimman vehnäntuottajan joukkoon, mutta kulutusrakenteensa ansiosta se on maailman suurin vehnän viejä. Rakenteellisista ja ilmastollisista haasteista huolimatta venäläisestä vehnästä on tullut myös geopoliittisen vaikutusvallan väline.
Nousu on huomattava. Vielä vuonna 1998 Venäjä ei kyennyt ruokkimaan omaa väestöään, vaan oli riippuvainen noin 1,5 miljardin dollarin elintarvikeavusta.
Miten Venäjästä sitten tuli maailman suurin vehnän viejä?
Venäjän maatalous oli neuvostoaikana hauras. Pakkokollektivisointi ja kuivuus 1930-luvun romahduttivat viljantuotannon lähes 30 prosenttia ja aiheuttivat miljoonien ihmisten kuoleman. Kolhoosi- ja sovhoosijärjestelmässä, joka luotiin Josif Stalinin johdolla, valtio hallitsi maanomistusta, tuotantopanosten ja tuotteiden hintoja sekä maataloustuotteiden hankintaa ja jakelua.
Vuodesta 1963 lähtien Neuvostoliitto alkoi tuoda viljaa yhä enemmän: keskimäärin kymmenen miljoonaa tonnia vuodessa 1960-luvulla, 20 miljoonaa tonnia 1970-luvulla ja noin 36 miljoonaa tonnia viimeisellä vuosikymmenellään. Maa oli viljan nettotuoja yhtäjaksoisesti vuoteen 1991 asti.
Tuontia lisäsi myös ruokapolitiikka, joka suosi runsasta lihankulutusta. Merkittävä osa kotimaisesta viljasta ja tuonnista käytettiin eläinten rehuksi ihmisten ravinnon sijaan. Neuvostoliiton hajoamisen ja 1990-luvun romahduksen jälkeen Venäjä siirtyi nopeasti suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.
Presidentti Boris Jeltsinin johdolla toteutettu niin sanottu shokkiterapia johti syvään talouskriisiin. Bruttokansantuote supistui yli 40 prosenttia, teollisuustuotanto noin 30 prosenttia ja maataloustuotteiden hinnat nousivat vuonna 1992 yli 2 500 prosenttia.
Köyhyys levisi nopeasti. Kun köyhyysaste oli Neuvostoliitossa 1980-luvulla noin kaksi prosenttia, 1990-luvulla se koski lähes puolta Venäjän väestöstä. Elinajan odote laski viidellä vuodella ja vuosina 1991– 1999 väkiluku pieneni yli viidellä miljoonalla.
Kriisi ulottui myös maatalouteen. Presidentti Mihail Gorbatšovin aloittamat ja Jeltsinin jatkamat uudistukset eivät onnistuneet lisäämään tuotantoa, vaan alkutuotanto supistui edelleen. Elintarvikepula syveni ja Venäjä joutui turvautumaan kansainväliseen ruoka-apuun.
Strateginen suunnanmuutos
Käänne alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun maatalous nostettiin kansalliseksi strategiseksi painopisteeksi. Venäjän johtajaksi pääministerin paikalta siirtynyt Vladimir Putinin 30. joulukuuta 1999 julkaistussa artikkelissa ”Venäjä vuosituhannen vaihteessa” todettiin, että Venäjän elpyminen on mahdotonta ilman maaseudun ja maatalouden elpymistä.
Samalla korostettiin valtion tuen ja markkinauudistusten yhdistämistä. Maatalous alkoi tämän jälkeen saada pitkäjänteistä poliittista ja taloudellista tukea. Keskeinen askel oli valtion maatalouspankin Rosselkhozbankin perustaminen vuonna 2000. Pankin tehtävänä oli rahoittaa maatalousinvestointeja, modernisoida tuotantoa ja parantaa maaseudun yritysten rahoituksen saatavuutta.
Omavaraisuudesta tuli keskeinen tavoite
Vuonna 2010 presidentti Dmitri Medvedev hyväksyi uuden elintarviketurvaa koskevan määräyksen, joka teki omavaraisuudesta maatalouspolitiikan keskeisen tavoitteen. Doktriini määritteli omavaraisuustavoitteet muun muassa viljalle (95 %), maidolle (90 %) ja lihalle (85 %) sekä korosti elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta.
Vuonna 2020 elintarviketurvaa koskevaa määräystä uudistettiin. Tavoitteita laajennettiin kattamaan esimerkiksi puutarhatuotteet, hedelmät ja siementuotanto, samalla kun maatalousviennin edistämisestä tehtiin aiempaa tärkeämpi osa kansallista strategiaa.
Strateginen painotus näkyi nopeasti myös tuotannossa. Vuosina 2000–2008 maataloustuotannon nimellisarvo kasvoi noin 330 prosenttia. Vehnäntuotanto nousi 34 miljoonasta tonnista vuonna 2 000 ennätykselliseen 104 miljoonaan tonniin vuonna 2022 ja on sittemmin vakiintunut noin 90 miljoonan tonnin tasolle. Kahdessa vuosikymmenessä Venäjä muuttui viljan nettotuojasta maailman suurimmaksi vehnän viejäksi.
Lähteet: Andrea Pincin (Uniden yliopisto/Standard & Puor`s Global, FAO, World ́s Top Exports (WTEx), Reserch Gate, USDA
Kuva: vehnän korjuuta Venyovskyn alueella, Wikimedia Commons, lisenssi CC-BY-4.0