Maltillisen vasemmistolaisena laatulehtenä tunnetun ranskalaisen Le Monde Diplomatiquen (LMD) lokakuun 2024 numeron laajassa artikkelissa Ranskan vasemmisto ja antisemitismin ansa käsitellään syitä, jonka vuoksi Ranskan ennenaikaiset parlamentinvaalit voittanut vasemmistokoalitio ei päässyt muodostamaan hallitusta.
Tappiostaan huolimatta Macron nimitti ensimmäiseksi pääministerikseen Michel Barnierin, jonka oikeiston republikaanipuolue LR, ranskalaisittain Les Républicains, sai alle 6 prosentin kannatuksen.
Lehdessä todetaan katkerana, että vastoin vaalitulosta ja aiempaa kansanäänestystä EU:n perustamissopimuksesta federalistina ja EU:n yhteisvelan kannattaja tunnettu Emmanuel Macron voi ajaa ”eurooppalaista suunnitelmaansa” ja ”Tämän Emmanuel Macronin liikkeen mahdollisti valhe, jota suuri osa Ranskan poliittisesta luokasta ja koko valtamediaa on levittänyt: Jean-Luc Mélenchon ja hänen vasemmistopuolueensa Alistumaton Ranska LFI (La France Insoumise) ovat antisemitistisiä.”
Laitavasemmistolaisena pidetty Mélenchon on toiminut aiemmin ministerinä ja EU-parlamentaarikkona. Hän on ollut myös ehdokkaana kaksissa presidentinvaaleissa ja saanut parhaimmillaan 22 prosentin ääniosuuden Le Penin jälkeen. Mélenchon on USA- ja Nato-vastainen ja on vastustanut aseapua Ukrainalle. Hän myös lupasi ennen vaaleja, että hänen hallituksensa tunnustaisi Palestiinan valtion mahdollisimman pikaisesti.
Kaikkiaan Mélenchonin perustama LFI on arvoiltaan ja ohjelmaltaan hyvin samanlainen kuin Saksan Sahra Wagenknechtin BSW (Bündnis Sahra Wagenknecht). Se on pyritty leimaamaan nk. hevonsenkenkäteorian mukaisesti puolueeksi, joka on niin vasemmalla, että on jo oikealla. Mélenchon on taas leimattu antisemitistisiksi.
Tekaistuja syytöksiä
Syytökset ovat täysin tekaistuja ja niitä levittävät lähes kaikki ranskalaiset suuret mediatalot. Törkykampanjoihin ovat osallistuneet esimerkiksi Charlie Hebdon ja France Interin entinen johtaja Philippe Val. Hän kehotti vaalitulokseen varautuen jokaista itseään kunnioittavaa ranskalaista ajamaan vasemmistolaiset ulos ministeriöistä ja uhkasi, että ”Voimme taata, että he joutuvat helvetin läpi, sillä me emme anna periksi ennen kuin he ovat poissa!”
Le Figarossa 5. heinäkuuta 2024 ryhmä intellektuelleja vaati blokkaamaan Uuden kansanrintaman, ”jota pidämme suurimpana uhkana Ranskan juutalaisille ja samalla koko Ranskalle.” He myös väittivät, että LFI on on tehnyt juutalaisvihasta vaalistrategian.
Muutaman päivän kuluttua Ranskan akatemian pysyväisjäsenenä ja myös tuottajana tunnettu Alain Finkielkraut nimesi Mélenchonin nykyisen juutalaisvihan kärkihahmoksi ja luetteli Le Figarossa joukon vasemmistokoalition vaaliehdokkaita, jotka olisivat mm. natsikollaboraattori kenraali Philippe Pétainin tai Adolf Hitlerin perillisiä eli ”haamuja”.
Le Point-lehden tähtikolumnistin Franz-Olivier Giesbertin mukaan ”Nykyään on olemassa Iranin vasemmisto, jonka henkilöityy Jean-Luc Mélenchoniin ja hänen seuraajiinsa”. Giesbertin mukaan Teheranista hallittu mukamas ”Antisemitistinen internationaali” pyrkii karkottamaan juutalaiset Israeliin, ”missä heidät teurastetaan, kun sen aika tulee.”
Le Monde Diplomatiquen mukaan ”Nykyään, jos juutalainen lapsi raiskataan tai synagoga sytytetään tuleen, toimittajat kuvaavat näitä rikoksia jollain tapaa LFI:n innoittamiksi. Niinpä Macronin puolueen Renaissancen (RE) kansanedustaja Caroline Yadan ehdotti LFI:n hajottamista antisemitismin torjumiseksi.”
Ranskan tiedotusvälineet vaikenivat Gazan tapahtumista
LMD:n mukaan julkinen keskustelu on kyllästetty LFI:n antisemistismi-teemalla samalla, kun tiedotusvälineissä vallitsee hiljaisuus Gazan tapahtumista, joilla on johtavien poliitikkojen ”ehdoton tuki”, mukaan lukien kansalliskokouksen eli parlamentin puheenjohtaja Yaël Braun-Pivet.
Voisi tietenkin ajatella, että tuollainen hyökkäävä ja samalla valheellinen kielenkäyttö johtuisi jostain ranskalaisesta poliittisesta tai keskustelukulttuurista eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ehkä osittain, mutta kyllä sanat merkitsevät jotain Ranskassakin ja niitä jopa kaivataan, ilmenee seuraavasta.
Ranskan entinen pääministeri Dominique de Villepin hämmästeli hiljaisuutta Ranskan yleisradioyhtiöön kuuluvan France Interin haastattelussa: ”Gaza on epäilemättä suurin historiallinen skandaali, eikä kukaan puhu siitä enää tässä maassa. Vallitsee täysi hiljaisuus, täydellinen tabu. Minun täytyy googlettaa löytääkseni edes lyhyen maininnan.”
Kampanja Mélenchonia ja LFI:tä vastaan on jatkunut vuodesta 2018. Lokakuun 7. päivän tapahtumien jälkeen kampanja muutti luonnettaan. Ranskan kansallinen tavoite – saada vasemmisto-opposition suurin puolue siirrettyä sivuun – sopi LMD:n mukaan täydellisesti myös kansainväliseen strategiaan, jonka tavoitteena on sulkea Israelin ja sen politiikan kritiikki pois julkisesta keskustelusta.
LMD kertoo, että vuodesta 2016 lähtien Israel-myönteinen lobbaus on pyrkinyt varmistamaan, että yhä useammat valtiot kannattavat Kansainvälisen holokaustin muistoliiton (IHRA) laatimaa antisemitismin määritelmää.
”Se on poikkeuksellisen epämääräinen (’antisemitismi on tietty käsitys juutalaisista, joka voidaan ilmaista vihana juutalaisia kohtaan’) ja sisältää 11 esimerkkiä.” Lehden mukaan seitsemän sekoittaa antisemitismin Israelin kritiikkiin.
Määritelmän on tähän saakka tunnustanut 43 valtiota. Ranskasta tuli yksi niistä vuonna 2019 Macronin kehotuksesta ja vaikka Ranskan kansallinen neuvoa-antava ihmisoikeuselin vastusti hyväksymistä mm. koska sen mukaan on Ranskan perustuslain vastaista tehdä eroa rasismin eri muotojen välillä.
IHRA:n vaikutuksesta juutalaisvastaisten listalle ovat päässeet mm. intellektuellit Pierre Bourdieu, Noam Chomsky ja poliitikot Hugo Chávez, Dominique de Villepin ja jopa Charles de Gaulle.
Lehti ihmettelee, kuinka tällainen törkeä hanke, joka perustuu räikeään valheeseen, saattoi voittaa: ”Tähän mennessä yksikään Mélenchonin syyttelijöistä ei ole koskaan perustellut väitteitään millään LFI:n perustajan antisemitistisellä lausunnolla tai toimella. Häntä ei ole koskaan tuomittu sellaisesta rikoksesta. Häntä vastaan esitetyllä tekaistuilla syytöksillä on omaleimainen luonteensa: Ne perustuvat tietoisesti ja tarkoituksellisesti väärään syytöksiin.”
Artikkelin mukaan useimmat huhujen levittäjät tietävät, ettei Mélenchon ole antisemitisti ja joskus jopa myöntävät sen. Niinpä ”Olemme todistamassa poikkeuksellista tapausta valtion tukemista valeuutisista, joita levittävät toimittajat, jotka eivät usko siihen, mutta jatkavat niiden levittämistä taustalla olevan poliittisen tavoitteen vuoksi.”
Piiloviestejä ja salattuja merkityksiä
Voi huomauttaa, että edellä kerrottua myös valtiojohtoista toimintaa agendoineen kaikkineen löytyy Suomestakin, mutta suomalaiseen kielikorvaan ja keskustelukulttuuriin sovitettuna. Meiltä löytyy vielä muutama harva viestinnäntutkija ja journalisti, jotka uskaltavat sanoa tuon asian ääneen.
Koska konkreettisia todisteita ei ole, LFI:n syyttelijät tai mustamaalaajat ovat ryhtyneet etsimään piiloviestejä ja salattuja merkityksiä sekä jalostamaan juutalaisvastaisuutta laatimastaan sanaluettelosta.
Sanat kuten ”sionismi”, ”apartheid”, ”eliitti”, ”sikari”, ”järjestelmä”, ”pankki”, ”500 perhettä”, ”populismi”, ”Hollywood” ja ”dollari” ja ”leiriytyä” ovat tähän mennessä päässeet epäilyttävien sanojen luetteloon.
Kukaan ei yhdistänyt jälkimmäistä tuhoamisleireihin ennen 22. lokakuuta 2023, jolloin Mélenchon twiittasi, että kansalliskokouksen puheenjohtaja Yaël Braun-Pivet oli ”leirillä Tel Avivissa rohkaisemaan verilöylyä Gazassa.” Vähän ennen matkaansa Braun-Pivet oli julistanut kansalliskokouksen ”ehdottoman tuen” Israelille.
Koska Mélenchon oli käyttänyt sanaa leiri tai telttailu, yleisradioyhtiön France Interin politiikan toimittaja Yaël Gooz selitti, että ”Tämä on sietämätöntä, kun tietää Braun-Pivetin sukuhistorian, jonka puolalainen juutalainen isoisä pakeni Ranskaan antisemitismiä” ja että termi ”telttailu – jota LFI:n johtaja käytti – kuuluu ranskalaisen antisemitismin pitkään perinteeseen.”
Syytellyn aiempi toiminta Mélenchonin juutalaisia tukevine radiohaastatteluineen Radio J:ssä voidaan pyyhkiä kätevästi pois. L’Express: ”LFI:n johtajan juutalaisia koskevat lausunnot saattavat osoittaa hänet syyttömäksi.” Mutta sen jälkeen lehti uskottelee, että koska syytöksiä on paljon, ei niitä voi pyyhkiä pois.
Lehti toteaa alakuloisesti, että ”Tähän on tultu: pelkkä luettelon kokoaminen epäilyistä, panetteluista ja erilaisista viittauksista riittää todisteeksi.”
LMD ottaa vielä yhden esimerkin 20 vuoden takaa: Alun perin Le Monde Diplomatiquen kantalehti Le Monde tekaisi varsin erikoisen ”todisteen” epäilemällä Pierre Bourdieuta ja muutamia muita antisemitismistä yksinkertaisesti siksi, että he kritisoivat journalismia, alaa, jota ”kantatalehti” Le Monden mielestä juutalaisvastaiset pitivät viime vuosisadalla ”tyypillisesti juutalaisena toimialana”.
Mélenchon on itse arvioinut, että väärillä syytöksillä ei ole vaikutusta. Nyttemmin hän on katsonut, että toistuvat valheet ovat syrjäyttäneet hänen hallituksesta ja mustamaalaajat ovat saavuttaneet tavoitteensa.
Matkan varrella on saavutettu toinen tavoite, LMD: ”Vaikka joukkomurhat jatkuvat Palestiinassa, L’Opinion totesi 16.9. 2024 että ’Gazan sodasta huolimatta Ranskan ja Israelin strateginen kumppanuus ei ole koskaan ollut parempi.'”
Kuva: MathieuMD, lähde Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 4.0